Skip to main content

Prunus ussuriensis

Prunus ussuriensis - ussurinluumu

Ussurinluumu on mystinen kasvi, jonka kuvausta ei ole ihan noin vain luettavissa kirjallisuudesta. Kuitenkin jo kauan on Kaukoidässä tunnettu hedelmäpuu tällä nimellä. Sitä tai sen kaltaisia luumupuita on lisätty siemenistä ja viljelty hyvin pitkään lähellä korealaisten ja kiinalaisten asumusten raunioita Ussurin alueella ja Yalu-joen laaksossa. Ussurinluumu muistuttaa suuresti japaninluumua (P. salicina). Amerikkalaiset ovat ottaneet viljelykseen japaninluumun lajikkeen nimeltä 'Mandshurica', jonka kuvaus vastaa pitkälti ussurinluumua.

 Kirjallisuus- ja kasvupaikkatietojen perusteella ussurinluumu on erittäin kylmänkestävä. Jo 1900-luvun alkukymmeninä puiden on ilmoitettu talvehtineen useampia talvia ja kukkineen erittäin kylmällä Irkutskin tasangolla ja Transbaikaliassa Venäjällä. Myöhemmin sitä on myös käytetty risteytyksessä talvenkestävien hybridiluumujen jalostamiseen.

Mustilassa kokeillut ussurinluumut eivät ole kasvaneet kovin hyvin. Kenties kyseessä on liian mantereinen kasvi, jonka elämää epävakaat kevät- ja syyssäät suuresti haittaavat. Toisaalla Suomessa se on tehnyt hedelmiäkin, mutta kaikkiaan ussurinluumun viljelykokemuksia on meillä vielä melko vähän.

 

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Ussurinluumu
Heimo: 
Rosaceae
Suku: 
Prunus
Laji: 
ussuriensis
Koko: 
5–10 m, Suomessa alle 5 m.
Kotipaikka: 
Ei tunneta luonnossa mutta todella kauan viljelty ja esiintyy villintyneenä hyvin vanhojen asuinpaikkojen liepeillä Kaukoidässä.
Kuvaus: 
Lehtien puhkeamisen aikoihin kukkiva puu, jonka kellanvihreä tai hieman punertava hedelmä kypsyy syyskuussa.
Kasvupaikka: 
Aurinkoinen, ravinteikas ja kalkkipitoinen, ei kovin kuiva. Sietää mainiosti hiekkaa ja soraa, mutta välttävästi savea. Mantereisena, varhain keväällä heräävänä kasvina viihtynee parhaiten pohjoisrinteillä ja rakennusten pohjoispuolilla, jotka eivät lämpiä liian varhain keväällä.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet (I–IV), kokemuksia kaivataan lisää.

Ulsike 1992: 17. Prunus ussuriensis - ussurinluumu

Ulkomaisten kasvilajien menestymistutkimuksessa eli Ulsike-projektissa laadittiin vuosien 1992-1997 koelajeista kuvaukset. Tämän sivun tiedot koskevat siten tiettyä koesiemenerää ja ovat saattaneet päivittyä mm. Ulsike-projektista saatujen kokemusten perusteella.

koe-erän tunnus: K09-92-007

alkuperä: Habarovsk, Venäjä 48 00'N x 135 30'E, korkeus merenpinnasta tuntematon

Hyvin vaikeaselkoinen laji, jonka historiasta ei ole varmuutta. Tiedetään, että se on ikivanha kiinalainen viljelykasvi, mutta nimellä Prunus ussuriensis ei länsimainen ammattikirjallisuus tunne luumuja eikä kirsikoita - näinollen lajille ei myöskään ole nimeäjää. Hyvin lähellä ussurinluumua on eräs toinen laji, Prunus salicina Lindl, josta amerikkalaiset nimeävät lajikkeen Mandshurica (P. salicina 'Mandshurica'), josta käytetään sikäläistä nimeä Ussuri Plum, ja joka vastaa ussurinluumun kuvausta. Mainittu laji on toinen vanhemmista risteytyksessä Plumcot, 'luumukoosi' - luumun ja aprikoosin risteymä (P. salicina x Armeniaca).

USA:ssa ussurinluumun tyyppistä lajia on käytetty mm. perusrunkona arkoja luumulajikkeita vartettaessa. Ussurimuumu on pieni puu, kotiseudullaan n. 10 m korkea, mutta jäänee meillä 4-5 m korkeaksi. Se kukkii lehtien puhkeamisen aikoihin pienin, valkoisin kukin. Hedelmä on 4-7 cm, väriltään kellanvihreä, joskus vihreänpunertava luumu, joka kypsyy syyskuussa.

Ussurinluumun siemen on kylmäkäsitelty ennen pakkaamista, ja tulee kylvää välittömästi n. 2 cm syvyyteen. Kylvö-ja jatkokasvatusalusta on suojattava jyrsijöiltä. Itävyys n. 50%, idätysaika n. 30 vrk. Lue lisää »

Kasvin perustiedot
Suku: 
Prunus
Laji: 
ussuriensis

Vipuvoimaa EU:lta    AEKR        elykeskus_vari_fin

Syndicate content