Silosumakki on kotoisin Pohjois-Amerikasta. Pääasiassa sitä tavataan mantereen itäosissa, mutta sitä löytyy lähes kaikista Yhdysvaltain osavaltioista kuten myös Kanadan eteläosista. Se on juurivesova puu tai pensas, joka viihtyy aurinkoisilla, hiekkaperäisillä rinnemailla ja teiden varsilla. Suomalainen nimi viittaa karvattomiin oksiin, jotka ovat paras tuntomerkki lajin erottamiseksi lähisukulaisestaan samettisumakista (Rhus typhina).
Koristeelliset lehdet ovat runsaslehdykkäiset ja saavat syysvärin kaikissa keltaisen, oranssin, punaisen ja violetin sävyissä. Kesällä pienet, vihreät kukat ovat pystyissä 20-senttisissä latvakukinnoissa, jotka emikasveilla muuttuvat syyskuussa komeiksi ja loistavanpunaisiksi tähkiksi. Silosumakin hedelmä on punaisten karvojen peittämä marja, joka lehtien varistua jää kasviin pystyissä tertuissa. Marjoista on tehty mehua ja niitä on käytetty virvoitusjuomien sitruunamaisena aromiaineena ja myös lääkintään. Kasvin eri osista uutetut väriaineet olivat vielä 1800-luvulla sen merkittävin käyttömuoto, mutta keinotekoisten väriaineiden yleistyttyä sumakit ovat menettäneet merkityksensä hyötykasveina.
Mustilassa näyttävää mutta aranpuoleisena pidettyä pensasta kasvaa muutamia yksilöitä koeluontoisina istutuksina eri puolilla arboretumia.
Samettisumakki on kotoisin Pohjois-Amerikan koillisosista. Se on juurivesova puu tai pensas, joka viihtyy aurinkoisilla, hiekkaperäisillä rinnemailla ja teiden varsilla. Sen suomalainen nimi viittaa samettisen karvoituksen peittämiin oksiin.
Koristeelliset lehdet ovat runsaslehdykkäiset ja saavat syysvärin kaikissa keltaisen, oranssin, punaisen ja violetin sävyissä. Kesällä pienet vihreät kukat ovat pystyissä 20 cm pituisissa latvakukinnoissa, jotka emikasveilla muuttuvat syyskuussa komeiksi ja loistavanpunaisiksi tähkiksi. Samettisumakin hedelmä on punaisten karvojen peittämä marja, joka lehtien varistua jää kasviin pystyissä tertuissa.
Mustilassa näyttävää, mutta aranpuoleisena pidettyä pensasta kasvaa muutamia yksilöitä koeluontoisina istutuksina eri puolilla Arboretumia. Komein kasvusto on jätetty taimipeltoon siemeniä tuottamaan. Mustilassa viljellyt alkuperät on kerätty omilla keruumatkoilla aivan luontaisen levinneisyysalueen koillisesta reunasta Quebecistä. Aran taimivaiheen jälkeen niiden kestävyys on ollut hämmästyttävän hyvä.
Samettisumakki sen enempää kuin Mustilassa kasvava silosumakkikaan (R. glabra) eivät aiheuta kasvin käsittelijälle kiusallisia iho-oireita. Suvun mainetta huonontaa aiheetta amerikkalainen myrkkysumakki (Toxicodendron radicans), joka nykyään luokitellaan kokonaan toiseen kasvisukuun (Toxicodendron).
Ulkomaisten kasvilajien menestymistutkimuksessa eli Ulsike-projektissa laadittiin vuosien 1992-1997 koelajeista kuvaukset. Tämän sivun tiedot koskevat siten tiettyä koesiemenerää ja ovat saattaneet päivittyä mm. Ulsike-projektista saatujen kokemusten perusteella.
koe-erän tunnus: K09-91-174
alkuperä: Guelph, Ontario, Kanada 43 32'N x 80 13'W, 350 m m.p.y.
Kotoisin Pohjois-Amerikan koillisosasta rajoittuen pohjoisessa Ontarioon ja Quebeciin, idässä Atlanttiin, etelässä Delawaren lounaisosiin, mahdollisesti etelämmäksikin, sekä lännessä Tennesseehen. Samettisumakki on Suomessa mahdollisesti menestyvistä sumakeista todennäköisesti kestävin. Se on täysin kestävä mm. Ruotsissa Tukholman pohjoispuolelle asti. Samettisumakki on suosittu koristekasvi, josta on viljelyyn kehitetty useita lajikkeita.
Samettisumakki kasvaa kotiseudullaan 6-10 m korkeaksi puuksi tai juurivesalliseksi pensaaksi. Se viihtyy aurinkoisilla hiekkaperäisillä rinnemailla ja esim. teiden varsilla. Sen lehdet ovat kerrannaiset, 11-31-lehdykkäiset, 30-60 cm pitkät, ja väriltään tummanvihreät. Ne saavat upean syysvärin kaikissa keltaisen, oranssin ja punaisen sävyissä. Samettisumakin hedelmä on punaisten karvojen peittämä marja, joka jää kasvun pystyissä, näyttävissä tertuissa lehtien varistua. Samettisumakki on tavallisesti kaksikotinen, marjat sijaitsevat emiyksilöissä. Lue lisää »
English
Русский
Svenska
Suomi