Skip to main content

Sorbus

Sorbus intermedia - ruotsinpihlaja

Sorbus intermedia ©Susanna

Ruotsinpihlaja on keskikokoinen, vartuttuaan noin kymmenmetrinen, pyöreä- ja leveälatvuksinen puu, jonka olemus on vankka. Se kasvaa luontaisena Itämeren rannoilla ja harvinaisena myös lounaissaaristossamme. Se eroaa siellä yleisemmästä suomenpihlajasta (S. hybrida) lehtiensäkin perusteella. Ruotsinpihlajan lehtilapa on päältä kiiltävän tummanvihreä tai jopa oliivinruskeanvihreä, parihalkoinen tai -jakoinen ja alta harmaa- tai kellertävänukkainen. Vain kukattomien haarojen lehdissä saattaa lisänä olla yksi lehdykkäpari.

Linné sijoitti ruotsinpihlajan alkuun orapihlajien joukkoon (Crataegus), kuten muutkin ehytlehtiset pihlajat. Puu on siemenistä lisääntyvä ja siementaimet ovat hyvin tasalaatuisia keskenään. Nykykäsityksen mukaan ruotsinpihlaja on kolmen pihlajalajin risteymä, siis kotipihlajan (S. aucuparia), etelänpihlajan (S. torminalis) ja valkopihlajan (S. rupicola). Etelänpihlaja kasvoi muinoin Itämeren ympäristössä.

Ruotsinpihlaja on jalo lehtipuu, joka sitkeytensä ja vaatimattomuutensa takia on suosittu erityisesti kaupunkien katupuuna. Ankarimpina pakkastalvina jotkut vanhatkin puuyksilöt voivat tuhoutua, kuten kävi Helsingissä, Malmin hautausmaalla talven 1985 ja parin seuraavan näännyttäminä.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Ruotsinpihlaja
Heimo: 
Rosaceae
Suku: 
Sorbus
Laji: 
intermedia
Koko: 
4–12 m, Ruotsissa jopa 20 m.
Kotipaikka: 
Itämeren rannoilla, harvinaisena myös Suomen lounaissaaristossa.
Kuvaus: 
Matala, paksurunkoinen ja -oksainen, kiiltävä- ja alta nukkalehtinen puu, joka vaatii valoa. Tuoksuvat, 10-senttiset valkeat kukinnot ja oranssinpunaruskeat, keskimäärin 9 x 13 mm pitkänpyöreät marjat.
Kasvupaikka: 
Aurinkoinen, keskiravinteinen, kalkkipitoinen ja kuiva tai tuore. Sietää soraa, hiekkaa ja tiesuolaa.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–III (IV).

Sorbus scopulina - lännenpihlaja

Pensasmainen lännenpihlaja kasvaa luontaisesti Pohjois-Amerikan länsirannikolla Alaskasta Uuteen-Meksikoon asti. Sisämaassa se on erityisesti Kalliovuorten laji ja sen levinneisyys ulottuu myös Kaskadivuorten itäisiin laaksoihin. Lännenpihlaja kasvaa luontaisesti matalahkojen kukkuloiden puurajan alapuolisilla, metsäisillä rinteillä.

Lehtiensä ja kukkiensa puolesta lännenpihlaja muistuttaa suuresti kotimaista kotipihlajaamme (S. aucuparia), mutta se ei kehity puuksi vaan jykeväoksaiseksi pensaaksi. Se menestyy hyvin ainakin eteläisessä Suomessa ja on ilmeisesti varsin hyvin kuivuutta sietävä.

Mustilaan on saatu lännenpihlajaa Helsingin yliopiston keruumatkalta Brittiläisestä Kolumbiasta vuonna 1995. Lännenpihlajapensaita kasvaa sekä Pohjoisrinteellä että Etelärinteen länsipäässä, ns. sorbaariossa, pihlajalajien kokoelmassa.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Lännenpihlaja
Heimo: 
Rosaceae
Suku: 
Sorbus
Laji: 
scopulina
Koko: 
2–3 m.
Kotipaikka: 
Läntinen Pohjois-Amerikka Alaskasta Uuteen-Meksikoon.
Kuvaus: 
Karkeapiirteinen pensas, lehdissä vain 5–6 paria lehdyköitä.
Kasvupaikka: 
Kuivilla tai tuoreilla, keski- tai runsasravinteisilla, valoisilla ja puolivarjoisilla kasvupaikoilla.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–VI, riippuu olennaisesti alkuperästä.

Sorbus intermedia - ruotsinpihlaja

Ruotsinpihlaja on suomenpihlajan ohella jäänyt yllättävän tuntemattomaksi huolimatta siitä, että on kysymys kotimaisesta lehtipuulajista. Molempien luontainen levinneisyys rajoittuu Lounais-Suomen saaristoon ja Ahvenanmaalle. Täälläkin laji esiintyy varsin harvinaisena. Molempia voidaan kuitenkin viljellä koristepuina Vaasa - Joensuu -linjan eteläpuolella ja rannikolla aina Ouluun saakka.

Lajin luontainen esiintyminen rajoittuu Itämeren rannikoille sekä Etelä-Ruotsissa myös kauemmas sisämaahan.

Ruotsinpihlaja on näyttävä pienehkö runkomainen piha- ja puistopuu, jolle kehittyy pyöreä säännöllinen latvus. Erityisen kaunis puu on syksyllä, kun suurikokoiset marjatertut koristavat puuta. Lehtien syysväri on punainen.

Ruotsinpihlaja vaatii runsaasti valoa ja kalkkipitoisen ilmavan maan. Parhaimmillaan se voi kasvaa jopa 20 m pitkäksi.

Puuaines on pihlajan tavoin arvostettua erikoiskäyttötarkoituksiin. Sen kovaa ja sitkeää puuta on käytetty puisiin koneenosiin, kuten hammaspyöriin ja akseleihin sekä urheiluvälineistä vielä viime vuosina mm. keiloihin.

Marjat ovat melko makeita ja jauhoisia ja niitä on käytetty ruoanlaitossa.

Kasvin perustiedot
Suku: 
Sorbus
Laji: 
intermedia

Vipuvoimaa EU:lta    AEKR        elykeskus_vari_fin

Syndicate content