Marjakuusten (Taxus) sukuun kuuluu kahdeksan lajia, jotka ovat ulkomuodoltaan ja ominaisuuksiltaan hyvin paljon toistensa kaltaisia. Kaikki ovat myrkyllisiä, hidaskasvuisia ja pitkäikäisiä havupensaita tai -puita. Marjakuuset ovat kaksikotisia: hedepuut tuottavat siitepölyä, emipuihin taas kehittyvät syksyllä punaiset marjakävyt, joissa marjamainen siemenvaippa eli arillus peittää siemenen miltei kokonaan.
Suomessa kestävin ja ainakin menneellä vuosisadalla yleisimmin istutettu laji on japaninmarjakuusi, joka kasvaa luontaisena itäisessä Aasiassa tuoreissa, runsasravinteisissa havu- ja sekametsissä. Se on kasvutavaltaan yleensä pensasmainen, kookkaimmillaan kuitenkin jopa 15 metrin korkuinen puu, jonka oksat ovat pitkät, laakeat ja ylöspäin kohenevat monien Kaukoidän havupuiden tapaan. Neulasten väri on kelmeämmän vihreä kuin euroopanmarjakuusella.
Japaninmarjakuusen toi Eurooppaan 1860-luvulla skotti Robert Fortune. Euroopanmarjakuusta (Taxus baccata) talvenkestävämpänä siitä tuli suosittu koristekasvi. Mustilaan japaninmarjakuusi saatiin ensi kertaa 1906 siemeninä Keski-Honshulta, Kiin niemimaalta. Nämä marjakuuset kasvavat nyt jo puumaisina tammimetsään virtaavan puron länsipuolella. Myöhemmin on eri puolilla Arboretumia kokeiltu useita muita alkuperiä, jotka kaikki ovat menestyneet euroopanmarjakuusta paremmin.
Lännenmarjakuusi on kotoisin Pohjois-Amerikasta Tyynenmeren rannikolta. Se on hyvin hidaskasvuinen pensas tai pieni puu, jonka muoto on yleensä melko epäsäännöllinen. Lännenmarjakuusi on muiden marjakuusten tapaan pitkäikäinen ja voi elää jopa 400-vuotiaaksi. Se kuitenkin lahoaa vanhemmiten ontoksi ja iäkkään puun tarkan iän määrittäminen on mahdotonta.
Lännenmarjakuusi on Suomessa harvinainen eikä sitä juuri löydy eurooppalaisten taimistojen valikoimistakaan. Mustilassa kasvaa yksi ainoa vanha pensas, joka on matala, tuskin metriä korkeampi, mutta hyvin menestyvä. Muista marjakuusista sen erottaa melko helposti lyhyempien, leveiden neulasten johdosta.
Lännenmarjakuusen kaarnasta on eristetty erittäin tehokasta syöpälääkettä nimeltä paklitakseli (taksoli), jota nykyisin valmistetaan puolisynteettisesti lännenmarjakuusien säästämiseksi. Pohjois-Amerikan intiaanit käyttivät kovaa puuainesta muun muassa harppuunoiden ja jousien tekemiseen.
Euroopanmarjakuusi on eurooppalaisista puista kaikkein pitkäikäisin. Se kasvaa 15–20 metrin korkuiseksi ja vanhimpien puiden iäksi on arvioitu 1200–1500 vuotta. Hidaskasvuinen, pitkäikäinen ja myrkyllinen marjakuusi on ollut suuresti kunnioitettu ja arvostettu jo esihistoriallisista ajoista lähtien ja sitä on myös pidetty kuoleman ja kuolemattomuuden symbolina. Sen kestävää ja sitkeää puuta on käytetty luuttujen valmistamiseen ja erityisesti jousten kaariin ja varsijousiin. Euroopan historia on ollut hyvin sotaisaa ja niinpä aseiden valmistaminen on aikanaan miltei hävittänyt luontaiset kasvustot.
Luonnosta euroopanmarjakuusta tavataan enää varsin vähän. Sen sijaan marjakuusi on hyvin suosittu ainavihanta koristekasvi, josta on viljelyssä kymmeniä kooltaan ja kasvutavaltaan vaihtelevia lajikkeita. Hyvin paljon sitä on käytetty muotopuutarhoissa säännöllisiin kuvioihin leikattuina koristeina.
Marjakuusi kasvaa luontaisena Pohjois-Afrikassa, Kaakkois-Aasiassa ja suurimmassa osassa Eurooppaa. Se on talvenarka ja kasvaa Suomessa luontaisena vain Ahvenanmaalla. Mantereella se selviytyy vain aivan eteläisimmässä Suomessa tai, kuten Mustilassa, maanmyötäisenä pensaana.