Vuorihemlokki on Pohjois-Amerikan länsiosien vuoristojen ylärinteiden puulaji, jonka levinneisyysalue ulottuu Alaskasta Kaliforniaan. Sen kasvupaikkoja ovat tuoreet, keskiravinteiset metsät, kangaskorvet ja kalliokot, ja se suosii viileitä, kosteita pohjoisrinteitä. Vuorihemlokkia usein pidetään sukunsa kaunottarena. Muista hemlokeista poiketen vuorihemlokin päältä kuperat neulaset ovat samanvärisiä molemmilta puolilta ja siirottavat eri puolille. Tämä antaa puulle kauniin pörröisen setrimäisen olemuksen. Neulaset ovat vahapeitteisiä ja puun yleisväri on sinertävä, joillakin alkuperillä jopa voimakkaan siniharmaa. Kuusenkäpyjä muistuttavat kävyt ovat suurempia kuin muilla hemlokeilla.
A. F. Tigerstedtin kokeiluissa vuorihemlokki osoittautui hidaskasvuiseksi ja kasvupaikan suhteen vaateliaaksi puuksi, joka menestyi parhaiten suojaisilla, kosteilla pohjoisrinteillä. Hänen kokeistaan on jäljellä pieni vuorihemlokkimetsikkö, joka on kylvetty 1909 Alaskan alkuperää olevilla siemenillä, ja jonka pisimmät puut ovat nykyisin noin 10 metrin mittaisia. Nuorena vuorihemlokit ovat pakkasen- ja ahavanarkoja ja tarvitsevat varjostusta ja suojaavaa puustoa, mutta talvenkesto paranee puiden varttuessa. Ne kärsivät pieniä vaurioita 1980-luvun pakkastalvina ja muutama pahiten vaurioitunut puu jouduttiin poistamaan.
Vanhan metsikön vieressä kasvaa nykyisin nuoria vuoden 2005 istutuksia, joiden alkuperä on Hanna Ridge, Nass-joen yläjuoksulta Rannikkovuorten takaa Brittiläisen Kolumbian pohjoisosista. Tämä alkuperä on menestynyt Mustilassa toistaiseksi vallan erinomaisesti. Koekasvatuksessa on myös kaksi todellista sisämaa-alkuperää Kalliovuorten pieniltä erillisesiintymiltä. Vuorihemlokin tapauksessa alkuperän vaikutus menestymiseen on suuri, ja tuntematonta alkuperää olevien taimien istuttaminen arpapeliä.
Vuorihemlokki kasvaa Pohjois-Amerikan luoteisosissa Kaliforniasta ja Alaskaan. Sitä kasvaa vuoristojen kosteilla pohjoisrinteillä.
Lajikuvaus
Vuorihemlokki saavuttaa kotiseudullaan jopa 30 metrin pituuden. Viljeltynä se jää huomattavasti pienemmäksi. Mustilan vuorihemlokit ovat 10-15 metrin pituisia. Vuorihemlokki on olemukseltaan kapea, oksistoltaan se tuo mieleen jopa jonkin katajan. Neulaset siirottavat verson eri puolille ja ovat väriltään tummanvihreitä tai sinivihreitä riippuen kasvupaikan korkeudesta. Kävyt ovat suuresti kuusen käpyä muistuttavia, 6 cm mittaisia, versojen kärjistä riippuvia.
Menestyminen sekä viljely meillä ja muualla
Vuorihemlokkia on viljelty meillä lähes sadan vuoden ajan. Lajin menestyminen on suuresti riippuvainen istutuspaikasta ja siemenalkuperästä. Vuorihemlokki on aina ollut meillä hyvin harvinainen viljeltynä. Se on menestynyt I-II-vyöhykkeillä ja saattaa oikealla siemenalkuperällä menestyä vielä hieman pohjoisempanakin. Muualla maailmassa vuorihemlokki on harvoin viljelty.
Käyttö
Tätä hemlokkia voidaan käyttää ryhmissä tai yksittäispuuna kosteissa, varjoisissa paikoissa.
Kasvupaikkavaatimukset
Vuorihemlokki on erittäin vaatelias kasvupaikan kosteuden ja varjoisuuden suhteen. Ravinteiden suhteen se on melko vaatelias.
Ulkomaisten kasvilajien menestymistutkimuksessa eli Ulsike-projektissa laadittiin vuosien 1992-1997 koelajeista kuvaukset. Tämän sivun tiedot koskevat siten tiettyä koesiemenerää ja ovat saattaneet päivittyä mm. Ulsike-projektista saatujen kokemusten perusteella.
English
Svenska
Suomi
Русский