Skip to main content

Tuijalaakso

Tuijalaakso

Avainsana(t)

Kenkäkalliolta länteen laskeva kostea alho on saanut nimensä suojapuustona kasvavista kanadan- ja jättituijista (Thuja occidentalis, T. plicata). Alueella kuitenkin kasvaa monia erilaisia havu- ja lehtipuita sekä runsaasti alppiruusuja (Rhododendron). Alueen keskiössä on lampi, jonka ympäristössä on kosteikkopensaiden ja varpukasvien koeistutuksia. Tuijalaaksoon avautuu hieno näkymä eteläpuolella sijaitsevalta Helanterinkalliolta. Laakson koillislaidalla sijaitsee Mustilan Tigerstedtien sukuhauta. Hautapaikka on yksityisalue, jolla vierailevilta toivotaan asianmukaisen arvokasta ja hillittyä käytöstä.

Rhododendron viscosum - tuoksuatsalea

rhododendron_viscosum_kristiantheqvist.jpg

Tuoksuatsalea on kesävihanta, monimuotoinen atsalealaji, joka useimpien sukulaistensa tapaan on kotoisin Pohjois-Amerikasta. Luontainen levinneisyys sijoittuu Yhdysvaltain itäosiin ulottuen Mainen osavaltiosta Teksasiin. Pohjoisimmat alkuperät näyttävät menestyvän hyvin myös Etelä-Suomessa. Tuoksuatsalea kasvaa luontaisena kosteissa kuusimetsissä ja soitten liepeillä. Amerikassa sitä kutsutaankin suoatsaleaksi.

Pensaat kasvavat luonnossa jopa kolmemetrisiksi, mutta jäävät Suomessa pienemmiksi. Kukat ovat torvimaisia, valkeita tai joskus vaaleanpunaisia. Tuoksuatsalean kukinta-aika on myöhäinen, Suomessa vasta heinäkuussa, ja tuoksuatsalea onkin oiva työväline atsaleojen kukintasesongin pidentämiseen. Kukat jäävät osittain lehdistön peittoon, mutta ne ovat kesäisessä Tuijalaaksossa vahvasti läsnä levittäessä ilmaan lempeää tuoksuaan, joka on sävyltään hyvin toisenlainen kuin tutumpien atsaleojen väkevä aromi.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Tuoksuatsalea
Heimo: 
Ericaceae
Suku: 
Rhododendron
Laji: 
viscosum
Koko: 
1–2 metriä.
Kotipaikka: 
Pohjois-Amerikan itäosat Uudesta-Englannista Teksasiin.
Kuvaus: 
Pienilehtinen, tavallisesti n. 1-metrinen, jotkut ekotyypit suurempia. Valkoiset tai heikosti punertavat, torvimaiset, tuoksuvat kukat puhkeavat heinäkuussa muiden atsaleojen kukinta-ajan jälkeen.
Kasvupaikka: 
Aurinkoinen, puolivarjoinen tai varjoinen, keski- tai runsasravinteinen, tuore tai kostea kasvupaikka, hiekan- ja turpeensekaisessa maassa.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I-II (III).

Vipuvoimaa EU:lta    AEKR        elykeskus_vari_fin

Syndicate content