Tuijalaakso

Abies amabilis - purppurapihta

Avainsana(t)

Purppurapihtaa pidetään yleisesti kauneimpana Mustilassa kasvavana pihtana. Se onkin ansainnut tieteellisen nimensä, jossa amabilis tarkoittaa miellyttävää tai rakastettavaa. Purppurapihdan tummanvihreät havut ovat verrattoman koristeellisia ja sen kasvutapa uljas; oksat asettuvat sulkamaisina kiehkuroina toistensa lomaan muodostaen sopusuhtaisen ja rauhallisen kokonaisuuden. Vaikka tämä pihtalaji aikuisena kasvaa nopeastikin komeaksi, tuuheaksi puuksi, se on taimena turhauttavan hidaskasvuinen, vaatelias ja hiukan oikutteleva, kuten havupuiden prinsessalta kenties sopii odottaakin.

Purppurapihta on kotoisin Pohjois-Amerikan luoteisosista. Se viihtyy kosteissa metsiköissä Tyynenmeren rannikkovyöhykkeen laaksoissa ja vuorenrinteillä. Suomessa laji menestyy ainoastaan maan eteläisimmissä osissa. Mustilassa kasvava alkuperä on osoittautunut hämmästyttävän talvenkestäväksi, mikä viittaa siihen, että siemenet on ilmeisesti kerätty lajin levinneisyysalueen mantereisista osista. Mustilan vanhimmat, yli 30-metriset puut arboretumin perustajan A. F. Tigerstedtin haudan vieressä on kylvetty 1892 ja istutettu 1915. Suurin osa nuoremmista istutuksista on niiden jälkeläisiä.

Kasvin perustiedot

Suomenkielinen nimi:

Purppurapihta

Heimo:

Pinaceae

Suku:

Abies

Laji:

amabilis

Koko:

Täysikasvuisena 20–35 m puu (kotiseudullaan jopa 60 m).

Kotipaikka:

Pohjois-Amerikan luoteisosat Tyynenmeren rannikkovyöhykkeellä.

Kuvaus:

Tuuhea oksisto ja säännöllisen levollinen kasvutapa. Neulaset ovat päältä syvänvihreät ja alta hopeanhohtoiset, ja peittävät oksan sekä sivuilta että päältä. Tynnyrimäiset, purppuranväriset kävyt kehittyvät vain vanhoihin puihin.

Kasvupaikka:

Puolivarjo, keski- tai runsasravinteinen, tuore, läpäisevä ja hapahko humusmaa. Taimena kasvatettava suojassa suoralta kevätauringon paahteelta. Sietää hyvin varjoa.

Menestyminen:

Vyöhykkeet I–II (III–V). Läpäiseville, runsaslumisilla paikoilla menestyy Pohjois-Karjalaa myöten.