Japani

Rusokirsikka on pieni tai keskikokoinen, usein säännöllisen muotoinen puu, joka kukkii aikaisin, muiden puiden vasta varovasti heräillessä kevääseen. Kukkiessaan se on puiston tai puutarhan kiistaton prinsessa: koko puu peittyy ruusunpunaisiin, suurehkoihin kirsikankukkiin. Kukinnan lumoa korostaa sen lyhytaikaisuus; loistoa kestää vain viikon verran.

Rusokirsikan lehdet puhkeavat kukinnan jälkeen kauniin kuparinruskeina muuttuakseen pian vihreiksi ja saaden lopulta syksyllä kauniin oranssinpunaisen syysvärin. Talvellakin rusokirsikan vaaleajuovainen kastanjanruskea runko kiinnittää huomiota lumen valkaisemassa ympäristössä.

Luontaisena rusokirsikka kasvaa Japanissa, Koreassa ja Venäjän Kaukoidässä, muun muassa Sahalinin saarella. Vuoristolajina se on huomattavasti kestävämpi kuin jalostetut japaninkirsikkalajikkeet, ja sen viljely onnistuu edullisilla kasvupaikoilla Keski-Suomea myöten. Mustilassa kasvaa usean eri alkuperän rusokirsikoita, joiden kukinnassa ja kasvutavassa on pientä vaihtelua.

Mongoliantammi (Q. mongolica) kasvaa laajalla alueella Itä-Aasiassa ja siitä on kuvattu useita alalajeja ja muotoja, joita toisinaan on pidetty itsenäisinäkin lajeina. Suomessa parhaiten on menestynyt mereinen alalaji japanintammi, sillä se kestää paremmin epävakaata ja vaihtelevaa ilmastoa. Pohjoiset alkuperät Hokkaidon ja Sahalinin saarilta kestävät myös kovia pakkasia. Mustilassa niitä on istutettu muun muassa Pohjoisrinteelle Japaniksi kutsutulle alueelle.

Japanintammi (subsp. crispula) kasvaa luontaisena Japanin kaikilla pääsaarilla ja myös niiden pohjoispuolella Sahalinilla ja Kuriileilla. Mantereella kasvaviin mongoliantammiin verrattuna japanintammi on monella tapaa laadukkaampi. Se on nopeakasvuinen ja suorarunkoinen ja lähtee kasvuun niin myöhään, etteivät keväthallat yleensä uhkaa uutta kasvua. Terhoja kehittyy runsaasti jo nuoriinkin puihin. Lehvästö saa kauniin punaisen tai keltaruskean syysvärin ennen muita meillä menestyviä tammilajeja, mikä myös kielii sopeutumisesta kylmään ilmastoon.

Ruosteviini on ehdottomasti yksi sukunsa koristeellisimmista edustajista. Se on kesävihanta köynnös, jonka kauniisti suonikkaat lehdet voivat hyvissä oloissa kasvaa jopa 30-senttisiksi. Köynnös kiipeää kärhillä ja paikkaansa asetuttuaan se on hyvin nopeakasvuinen. Syksyllä lehdet saavat oranssin, punaisen ja keltaisen sävyissä hehkuvan syysvärityksen.

Ruosteviinin kukinta on mitättömän oloinen eikä sen pienistä marjoista ole viinin aineksiksi, mutta niin kukat kuin marjatkin houkuttelevat runsaasti pölyttäjähyönteisiä ja lintuja pitoihin. Itäaasialainen ruosteviini on mereisen ilmaston laji, jolle riittävät Suomenkin suhteellisen viileät kesät. Se saa syysvärinsä luotettavasti, minkä voi jo melko varhain todeta Arboretumin Terassilla ja Pohjoisrinteen Japanissa. Ruosteviinin pakkasenkestävyys ei kuitenkaan yllä aivan amurinviinin (V. amurensis) tasolle.

Lämpimällä, aurinkoisella seinustalla ruosteviini tuleentuu varmimmin. Hentojuuristoisen kasvin ei ole todettu aiheuttavan vahinkoa rakenteille sen enempää versoston kuin juuristonkaan osalta.