Araliakasveihin (Araliaceae) kuuluva venäjänjuuri on sukunsa pohjoisin edustaja. Se kasvaa luontaisesti laajalla alueella Venäjän Amurilta Koreaan ja Japaniin asti. Siellä venäjänjuuri saattaa kasvaa jopa viisi metriä korkeaksi pensaaksi. Meillä se jää parimetriseksi. Mustilassa venäjänjuuri tuo trooppista eksotiikkaa Juhlapaikalle. Erinomaisen rehevä koristepensas leviää hiljalleen kasvupaikallaan juurivesoista. Tummat, kookkaat marjapallot ovat Mustilan syksyisiä erityisnähtävyyksiä erottuessaan liuskaisesta, keltaisen syysvärin saavasta lehdistöstä.
Venäjänjuuri on Suomessa harvinainen kasvitieteellisten kokoelmien ulkopuolella. Helppohoitoisena kasvina sitä voitaisiin käyttää laajemminkin paitsi yksittäispensaana puutarhoissa, myös viherrakentamisessa esimerkiksi tienvarsilla, sillä se sietää melko hyvin ilmansaasteita.
Venäjänjuuri eli siperian ginseng on myös tärkeä lääkekasvi, erityisesti Kiinassa ja Venäjällä, jossa sitä käytetään ginseng-juuren tapaan. Rohdosta valmistetaan yleensä juuresta ja sillä väitetään olevan yleisvahvistava ja immuniteettia lisäävä vaikutus.
Venäjänjuuri on kotoisin Kaukoidästä, jossa sitä esiintyy laajalla alueella Kiinassa, Korean niemimaalla, Venäjän itäosissa Ohotanmeren eteläpuolella ja Sahalinin saarella sekä Japanissa Hokkaidon saarella.
Lajikuvaus
Laji on melko pystyhaarainen pensas, jonka haarat ovat piikkisiä. Se kasvaa 1-2 metrin pituiseksi. Lehdet ovat yleensä 5-lapaisia. Niihin kehittyy kellertävä syysväri. Kukinnot ovat melko vaatimattoman näköisiä ja kukkivat kesä-heinäkuun vaihteessa. Hedelmät sen sijaan ovat näyttäviä ja koristeellisia mustia marjoja, joita syntyy pallomaisiin nuokkuviin terttuihin.
Menestyminen sekä viljely meillä ja muualla
Venäjänjuuri on menestynyt meillä I-II-vyöhykkeillä, mutta se saattaa menestyä huomattavasti tätä pohjoisempanakin. Valitettavasti tämän lajin kasvit ovat meillä tuntematonta alkuperää, vaikka ne todennäköisesti ovatkin peräisin Koreasta. Joka tapauksessa olisi mielenkiintoista kokeilla jotakin hyvin pohjoista alkuperää ja verrata sitä nykyisin viljelyssä oleviin kantoihin. Meillä venäjänjuuri on hyvin harvinainen, ja sitä viljellään lähes yksinomaan kokoelmissa. Maailmalla se on myös hyvin harvoin viljelty laji.
Käyttö
Venäjänjuuren lähisukulainen (E. sieboldianum) mainitaan erittäin kestäväksi kaupunkisaasteita vastaan. Tätä ominaisuutta voisi kokeilla meilläkin, sillä sukulaislaji ei vaadi juuri lainkaan hoitoa esim. tienvarsilla. Muuten lajia voitaisiin käyttää yksittäispensaana.
Kasvupaikkavaatimukset
Venäjänjuuri on melko vaatimaton kasvupaikan valoisuuden suhteen. Se menestyy puolivarjossa ja auringossa. Kasvupaikan viljavuuden suhteen se sen sijaan on vaatelias ja haluaa syvämultaista, kuohkeaa maata menestyäkseen hyvin. Lue lisää »
Venäjänjuuri on sukunsa pohjoisin edustaja kasvaen Koreasta Venäjän Amurille esiintyen myös Kiinan koillisosissa sekä Japanissa. Muut suvun edustajat kasvavat etelämpänä Kiinassa ja Himalajalla.
Lajia kutsutaan venäjänginsengiksi ja sitä käytetään varsinaisen ginsengin tavoin hyvin paljon luontaislääkkeiden valmistukseen. Juurista jauhettua venäjänjuurta tuodaan Suomeenkin melkoisen huomattavia määriä. Viime vuosina Suomessa on aloiteltu venäjänjuuren kotimaisen viljelyn mahdollisuuksia selvittävää tutkimustyötä.
Kasvin versot ovat kauttaaltaan pienten piikkien peitossa. Pienet huomaamattomat kellanvihreät kukat muodostuvat monikukkaisiin sarjakukintoihin. Kotimaassaan jopa 5-metriseksi kasvava pensas on Mustilassa jäänyt 1,5-2 metriä korkeaksi.
Venäjänjuuren kestävimmät alkuperät menestynevät todennäköisesti lähes Pohjois-Suomessa asti, mutta tälle koe-erälle ei uskalla luvata niin paljoa. Todettakoon että Mustilan Etelärinteen voimakaskasvuinen pensasryhmä ei kärsinyt vähääkään 1980-luvun pakkastalvista ja koristautuu vuosittain näyttäviin mustiin marjaterttuihin.
Myös siemenet ovat yleensä itäneet hyvin, tosin vasta pitkän lämmin- ja kylmästratifioinnin jälkeen. Siemen on paras kylvää ulos jo alkukesästä ensi keväänä tapahtuvaa itämistä odottamaan.
English
Русский
Svenska
Suomi