Araliakasveihin (Araliaceae) kuuluva venäjänjuuri on sukunsa pohjoisin edustaja. Se kasvaa luontaisesti laajalla alueella Venäjän Amurilta Koreaan ja Japaniin asti. Siellä venäjänjuuri saattaa kasvaa jopa viisi metriä korkeaksi pensaaksi. Meillä se jää parimetriseksi. Mustilassa venäjänjuuri tuo trooppista eksotiikkaa Juhlapaikalle. Erinomaisen rehevä koristepensas leviää hiljalleen kasvupaikallaan juurivesoista. Tummat, kookkaat marjapallot ovat Mustilan syksyisiä erityisnähtävyyksiä erottuessaan liuskaisesta, keltaisen syysvärin saavasta lehdistöstä.
Venäjänjuuri on Suomessa harvinainen kasvitieteellisten kokoelmien ulkopuolella. Helppohoitoisena kasvina sitä voitaisiin käyttää laajemminkin paitsi yksittäispensaana puutarhoissa, myös viherrakentamisessa esimerkiksi tienvarsilla, sillä se sietää melko hyvin ilmansaasteita.
Venäjänjuuri eli siperian ginseng on myös tärkeä lääkekasvi, erityisesti Kiinassa ja Venäjällä, jossa sitä käytetään ginseng-juuren tapaan. Rohdosta valmistetaan yleensä juuresta ja sillä väitetään olevan yleisvahvistava ja immuniteettia lisäävä vaikutus.
Kiinanaralehteä kasvaa Mustilan Juhlapaikalla lähellä sukulaistaan venäjänaralehteä eli venäjänjuurta (E. senticosus). Molemmilla lehdet ovat 3–5-sormisia ja marjat mustia. Marjat kiikkuvat versojen kärjissä vielä pitkään senkin jälkeen, kun lehdet ovat varisseet. Kiinanaralehdellä marjat muodostavat tiiviin pallon, mihin tieteellinen lajinimikin viittaa: sessilis tarkoittaa "ilman vartta" ja florus "kukkaa". Venäjänjuuren marjoilla on pari senttimetriä pitkät perät ja niiden marjaterttu on väljempi. Toinen näitä araliakasveja erottava tuntomerkki on piikkisyys: venäjänjuuren lajinimi senticosus tarkoittaakin "piikkistä".
Kiinanaralehti kasvaa noin parimetriseksi, harvahkoksi pensaaksi. Sen loppukesällä kehittyvät pienet, vihreät sarjakukinnot eivät herätä huomiota, toisin kuin marjapallot, jotka koristavat pensasta vielä talvella lumipipo päässä, elleivät sitä ennen ole päätyneet lintujen suihin.
Kiinanaralehti kuuluu eksoottisennäköisten araaliakasvien heimoon, jonka edustajat silloin tällöin esiintyvät lehtien palstoilla ihmeitä tekevien vaikutustensa vuoksi. Voimallisin tästä joukosta on kiinanginseng (Panax ginseng), mutta myös aralehdet kelpaavat. Vaikuttavia aineita on juurten kuoriosassa.
Venäjänjuuri on kotoisin Kaukoidästä, jossa sitä esiintyy laajalla alueella Kiinassa, Korean niemimaalla, Venäjän itäosissa Ohotanmeren eteläpuolella ja Sahalinin saarella sekä Japanissa Hokkaidon saarella.
Lajikuvaus
Laji on melko pystyhaarainen pensas, jonka haarat ovat piikkisiä. Se kasvaa 1-2 metrin pituiseksi. Lehdet ovat yleensä 5-lapaisia. Niihin kehittyy kellertävä syysväri. Kukinnot ovat melko vaatimattoman näköisiä ja kukkivat kesä-heinäkuun vaihteessa. Hedelmät sen sijaan ovat näyttäviä ja koristeellisia mustia marjoja, joita syntyy pallomaisiin nuokkuviin terttuihin.
Menestyminen sekä viljely meillä ja muualla
Venäjänjuuri on menestynyt meillä I-II-vyöhykkeillä, mutta se saattaa menestyä huomattavasti tätä pohjoisempanakin. Valitettavasti tämän lajin kasvit ovat meillä tuntematonta alkuperää, vaikka ne todennäköisesti ovatkin peräisin Koreasta. Joka tapauksessa olisi mielenkiintoista kokeilla jotakin hyvin pohjoista alkuperää ja verrata sitä nykyisin viljelyssä oleviin kantoihin. Meillä venäjänjuuri on hyvin harvinainen, ja sitä viljellään lähes yksinomaan kokoelmissa. Maailmalla se on myös hyvin harvoin viljelty laji.
Käyttö
Venäjänjuuren lähisukulainen (E. sieboldianum) mainitaan erittäin kestäväksi kaupunkisaasteita vastaan. Tätä ominaisuutta voisi kokeilla meilläkin, sillä sukulaislaji ei vaadi juuri lainkaan hoitoa esim. tienvarsilla. Muuten lajia voitaisiin käyttää yksittäispensaana.
Kasvupaikkavaatimukset
Venäjänjuuri on melko vaatimaton kasvupaikan valoisuuden suhteen. Se menestyy puolivarjossa ja auringossa. Kasvupaikan viljavuuden suhteen se sen sijaan on vaatelias ja haluaa syvämultaista, kuohkeaa maata menestyäkseen hyvin. Lue lisää »
English
Русский
Svenska
Suomi