Acer saccharinum

Acer saccharinum - hopeavaahtera

Avainsana(t)

Hopeavaahtera on pohjoisamerikkalaisista vaahteroista kaikkein nopeakasvuisin ja kotiseutunsa parhailla alueilla sen taimi voi kasvaa parhaimmillaan metrin vuosivauhtia. Hopeavaahterasta kehittyy kookas, leveälatvuksinen puu, jonka lehdet ovat kauniin liuskaisia ja kääntyilevät tuulessa niin, että niiden hopeansävyinen alapinta väikkyy kauniisti esiin. Syysväri on yleensä keltainen.

Hopeavaahtera on maailmalla melko yleisesti käytetty koristepuulaji. Suomessakin hopeavaahteraa on viljelty pitkälle yli sadan vuoden ajan, mutta sen käyttö ei jostain syystä ole koskaan yleistynyt. Mustilassa vanhoja hopeavaahteroita kasvaa Pähkinärinteen alareunassa. Tiiviissä, ajoittain kuivassa savimaassa maassa ne ovat jääneet melko pienikokoisiksi. Riittävän multavassa ja kosteassa maassa hopeavaahtera voi Suomessakin kasvaa yhtä kookkaaksi kuin kotimaiset lehtipuut.

Mustilaan 2000-luvulla saadut uudet hopeavaahteran siemenerät edustavat lajin pohjoisimpia alkuperiä ja niillä viljelyaluetta saadaan todennäköisesti ulotettua aiempaa pohjoisemmaksi.

Hopeavaahteraa voi käyttää sokerivaahteran tapaan aidon vaahterasiirapin valmistamiseen. Oikeaan aikaan keväällä juoksutetun mahlan sokeripitoisuus on parhailla puilla viiden prosentin luokkaa. Mahla sopii sellaisenaankin juotavaksi tai siman valmistamiseen.

Kasvin perustiedot

Suomenkielinen nimi:

Hopeavaahtera

Heimo:

Aceraceae

Suku:

Acer

Laji:

saccharinum

Koko:

Täysikasvuisena 10–25 m riippuen kasvupaikasta.

Kotipaikka:

Itäinen Pohjois-Amerikka.

Kuvaus:

Leveälatvuksinen puu, jonka syvään liuskaisten harmaanvihreiden lehtien alapinta on hopeansinertävä.

Kasvupaikka:

Aurinko–puolivarjo, runsasravinteinen, tuore tai kostea. Kasvaa komeimmilleen tihkuisilla, hikevillä rinteillä, purolaaksoissa ja jokivarsilla.

Menestyminen:

Vyöhykkeet I–IV. Pienenä taimena voi olla arka syyshalloille.

UKK: 14. Acer saccharinum - hopeavaahtera

Avainsana(t)

Luontainen levinneisyys

Hopeavaahtera on pohjoisamerikkalainen laji. Sitä esiintyy mantereen itäosassa laajalla alueella Meksikonlahdelta eteläiseen Kanadaan sekä Suurilta järviltä Atlantille saakka.

Lajikuvaus

Hopeavaahtera kasvaa luontaisesti jopa 40 metrin pituiseksi, mutta jää yleensä hieman pienemmäksi. Suomessa se on jäänyt 20 metrin pituiseksi Oksat kasvavat yläviistoon ja latvus muodostuu melko leveäksi. Lehdet ovat kauniin liuskaisia, päältä harmaanvihreitä ja alta hopeansinertäviä. Syysväri on keltainen, mutta se ei ole yhtä merkittävä kuin useilla muilla vaahteralajeilla. Siemen on vaahteralle tyypillinen lohkohedelmä, mutta se kypsyy syksyn sijasta kesällä. Hopeavaahterasta on jalostettu myös useita lajikkeita, joista useimmat ovat liuskalehtisiä. Ne ovat kantamuotoa pienempikasvuisia, mutta ovat osoittautuneet ilmastollisesti hyvin kestäviksi.

Menestyminen sekä viljely meillä ja muualla

Hopeavaahteraa on meillä viljelty pitkään, mutta se on jäänyt yllättävän harvinaiseksi. Se on menestynyt I-III-vyöhykkeillä hyvin ja se saattaisi menestyä vielä pohjoisempana, mikäli lisäykseen käytetty siemen on sopivaa alkuperää. Maailmalla hopeavaahtera on yleisesti käytetty koristepuulaji.

Käyttö

Hopeavaahtera sopii yksittäispuuksi ja pienii ryhmiin. Sen kujannepuuominaisuuksia heikentää hyvin hauras ja helposti murtuva puuaines, joka aiheuttaa oksien putoamista esim. myrskyissä ja märän lumen aikaan.