Rusokirsikka on pieni tai keskikokoinen, usein säännöllisen muotoinen puu, joka kukkii aikaisin, muiden puiden vasta varovasti heräillessä kevääseen. Kukkiessaan se on puiston tai puutarhan kiistaton prinsessa: koko puu peittyy ruusunpunaisiin, suurehkoihin kirsikankukkiin. Kukinnan lumoa korostaa sen lyhytaikaisuus; loistoa kestää vain viikon verran.
Rusokirsikan lehdet puhkeavat kukinnan jälkeen kauniin kuparinruskeina muuttuakseen pian vihreiksi ja saaden lopulta syksyllä kauniin oranssinpunaisen syysvärin. Talvellakin rusokirsikan vaaleajuovainen kastanjanruskea runko kiinnittää huomiota lumen valkaisemassa ympäristössä.
Luontaisena rusokirsikka kasvaa Japanissa, Koreassa ja Venäjän Kaukoidässä, muun muassa Sahalinin saarella. Vuoristolajina se on huomattavasti kestävämpi kuin jalostetut japaninkirsikkalajikkeet, ja sen viljely onnistuu edullisilla kasvupaikoilla Keski-Suomea myöten. Mustilassa kasvaa usean eri alkuperän rusokirsikoita, joiden kukinnassa ja kasvutavassa on pientä vaihtelua.
Rusokirsikkaa esiintyy Korean niemimaalla sekä Japanissa ja Sahalinin eteläosissa. Sitä kasvaa lähinnä runsasravinteisissa lehtimetsissä.
Lajikuvaus
Rusokirsikka on kotiseudullaan jopa 15 metriä pitkä puu, joskin pohjoiset kannat ovat tätä pienempiä. Näihin luetaan tässä rusokirsikan pohjoinen rotu (P. sargentii var. sachalinensis, P. sachalinensis.) Viljelyssä puut ovat jääneet 5-8 metrin pituisiksi ja yhtä leveiksi puiksi. Rungon kuori on kaunis, kiiltävän punaruskea, jossa on vanhemmiten poikittaisia korkkihuokosia. Lehdet ovat soikeita, 7-10 cm pituisia, tummanvihreitä ja terävästi sahalaitaisia. Lehdet saavat punaisen tai oranssin-pronssinhohtoisen syysvärin. Rusokirsikka kukkii hyvin runsaasti vaaleanpunaisin kukin ennen lehtien puhkeamista. Hedelmä on pieni musta marja, jota ei yleensä meillä kehity.
Menestyminen sekä viljely meillä ja muualla
Rusokirsikkaa on kasvatettu meillä harvinaisenajo pitkään. Se on menestynyt I-III-vyöhykkeillä kohtalaisesti. Viljelyssä olevat kasvit ovat vartettuja imeläkirsikkaan. Varteoksat ovat alunperin peräisin tuntemattomista taimistoalkuperistä. Jalojuurinen, pohjoista alkuperää oleva kanta saattaa menestyä nykyisiä paremmin. Vaikka laji jostain syystä ei olekaan meillä kovin yleisesti viljelty, on se muualla erittäin yleinen, sillä se on ilmastollisesti kaikkein kestävin japanilainen kirsikkalaji.
Käyttö
Rusokirsikka on mitä parhain yksittäispuu tai vaikkapa osana perennaryhmässä.
Kasvupaikkavaatimukset
Rusokirsikka on vaatelias kasvupaikan suhteen. Se viihtyy lämpimässä, multavassa, kosteassa maassa. Jotta kukinta muodostuisi runsaaksi, tulee kasvupaikan olla valoisa. Lue lisää »
English
Русский
Svenska
Suomi