Weigela

Tarhakotakuusamat ovat komeita pensaita kukkiessaan kesäkuussa. Ne ovat komeakotakuusaman (W. florida) ja kevätkotakuusaman (W. preacox) välisiä risteymiä. 'Eva Rathke' -lajikkeella lehdet ovat tavallista tummemmat ja näyttävän, torvimaisen kukan väri on karmiininpunainen.

Ilman lumisuojaa tarhakotakuusamat saattavat menehtyä etelämmässäkin, joskin yleensä kasvavat uudelleen juuresta. Mustilan suojaisalla Terassilla 'Eva Rathke' on menestynyt vuosikymmenet talvehtien lumen alla.

Komeakotakuusaman tieteellisessä nimessä florida kertoo pensaan olevan kukkea; kotipaikan kanssa sillä ei ole tekemistä, sillä komeakotakuusama tulee Itä-Aasiasta. Viroksi kasvi on kaunis weigela. Nimet kuvaavat hyvin tätä runsas- ja ruusunpunakukkaista pensasta, jonka heleänvihreät lehdet korostavat kukkien väriä. Puhjetessaan lehdet ovat hieman punertavia. Lämpimänä kesänä kukinta saattaa jatkua myöhälle syksyyn.

Kauniiden, torvimaisten kukkien lisäksi kasvattaja pääsee ihailemaan talvella avautuvien siemenkotien tarjoamaa näytelmää: siemenkodat ovat sisältä vaaleampia kuin ulkopuolelta, ja houkuttelevat pitkin talvea tiaisia ruokailemaan.

Mustilassa komeakotakuusamaa kasvaa hyvin menestyvänä Alppiruusulaaksossa ja Etelärinteellä. Mantšurian ja Keski-Korean kylmiltä vuorilta peräisin olevat alkuperät vaikuttavat talvenkestävyydeltään hollantilaisia taimistokantoja kestävämmiltä.

Pensas kasvaa enemmän leveyttä kuin korkeutta, joten sille kannattaa varata hyvin tilaa. Se kestää jonkin verran varjostusta, mutta kukkii runsaimmin täydessä valossa.

Keltakotakuusama on alku- ja keskikesän helmiä kukkiessaan vaaleankeltaisin torvimaisin kukin. Kukissa olevan laikun väri muuttuu kukinnan edetessä oranssista ruosteenpunaiseksi. Harvoin nähty keltakotakuusama on sukunsa kestävin laji ja on menestynyt erinomaisesti Oulussa ja Kuusamossa saakka. Pensaan kasvutapa on pysty, mutta lumi painaa oksia sivuille, jolloin se peittää kasvupaikkansa hyvin.

Keltakotakuusaman levinneisyysalue ulottuu Koillis-Kiinasta Japaniin. Suomalaisen retkikunnan keruista Amurinmaalla on valittu erään osallistujan mukaan nimetty ’Jouni’-lajike ja Norjassa samaa kantaa oleva ’Amur’. Nämä kannat tuntuvat menestyvän pohjoisissa ja mantereisissa oloissa paremmin kuin eteläisessä Suomessa. Mustilassa koeviljellään useita alkuperiä, joiden menestymisessä on ollut suurta vaihtelua.