Punalehtiruusu on helppo tunnistaa muista ruusuista, sillä sen lehdet ja oksarankojen yläosat punertavat aivan erityisen sinihärmeisellä tavalla. Aikaisemmin laji tunnettiinkin nimellä Rosa rubrifolia.
Tyypillisen lehtivärinsä punalehtiruusu saa parhaiten aurinkoisella kasvupaikalla. Se kukkii kesäkuun lopulla yksinkertaisin, vaalean ruusunpunaisin kukin, jotka tuoksuvat heikosti. Kukat ovat pienehköjä, mutta niiden väri saa hyvää kontrastia lehdistä. Syksyllä ruusu tekee runsaasti punaisia, pulleita ja pitkänomaisia kiulukoita ja saa hyvän syysvärin.
Punalehtiruusu on kotoisin Keski-Euroopan vuoristoalueilta ja se on kestävä melkein koko Suomessa. Kasvupaikan suhteen melko vaatimaton pensas ei tee juurivesoja. Metsämaastossa värinsä takia erottuvat punalehtiruusut kiinnittävät Mustilassa huomiota toimistolta Atsalearinteelle vievän polun varressa.
Punalehtiruusua on ollut myynnissä Suomessa jo 1800-luvun lopulla ja sitä voi löytää viljelykarkulaisena. Etenkin varjoisilla paikoilla pensasta saattaa vaivata lehdistöä pilkuttava ruostesieni.
Koreanruusu kasvaa luonnossa kivisillä rinteillä ja metsänreunoissa Koreassa, Pohjois-Kiinassa ja Venäjän Kaukoidässä. Koreanruusu on läheistä sukua tutulle juhannusruusulle (R. pimpinellifolia 'Plena'), ja sen yksinkertaisen kauniit kukat ja siro lehdistö ovat villiruusujen ystävän mieleen. Kukkien väri voi vaihdella valkoisesta vaaleanpunaiseen yksilöstä ja alkuperästä riippuen. Syksyllä koreanruusuun muodostuu koristeellisia, oranssinpunaisia, pitkulaisia kiulukoita, ja lehdet saavat kauniin syysvärin ennen varisemistaan. Koreanruusun varret ovat erittäin piikkisiä, joten sen avulla voi helposti luoda kulkuesteitä.
Mustilan koreanruusut ovat peräisin ruotsalaisen kasvienmetsästäjän Elisabeth Öbergin keruista Koillis-Kiinan Changbaivuoristosta. Nuorten pensaiden talvenkesto on ollut juuri niin hyvä kuin tuon kylmän mutta kasvistoltaan rikkaan vuoristoseudun asukilta voi odottaakin.