Dahurianalppiruusu on kotoisin Itä-Aasiasta. Se on pystykasvuinen, korkeintaan kahden metrin korkuinen pensas, jolla on puolukkamaiset, nahkeat lehdet. Se on laajalla levinneisyysalueellaan monimuotoinen: jotkut muodot ovat ainavihantia, toiset osittain tai täysin lehtensä karistavia, ja myös lehtien ja kukkien muoto ja koko vaihtelevat. Yleensä lehdistö saa syksyllä keltaisen tai viininpunaisen syysvärin. Sen jälkeen suuri osa lehdistä putoaa, mutta osa säilyy versojen kärjissä yli talven, ja keväällä niiden vihreä väri palautuu.
Pienilehtiset pensaat muistuttavat enemmän kotimaisia metsävarpuja kuin tuttuja alppiruusuja. Ne kukkivat pienin violetein kukin hyvin aikaisin keväällä, Mustilassa toukokuun alkupuolella. Kukinta vaihtelee vuosittain ja on runsain valoisilla paikoilla, mutta avoimilla paikoilla myöhäiset hallat saattavat viedä avautumassa olevat nuput ja vioittaa vuosikasvua.
Mustilassa dahurianalppiruusuja kasvaa Alppiruusulaaksossa ja Havuterassin tuntumassa runsaan metrin korkuisina pensaina ja ne kukkivat toisinaan runsaasti, toisinaan niukemmin. Kukat näillä vanhoilla pensailla ovat pieniä, 2–3 cm läpimitaltaan. Melko äskettäin arboretumiin istutetulla Rannikkovuoriston alalajilla (R. dauricum subsp. sichotense) lehdet ovat pyöreämmät ja leveämmät ja kukat selvästi suuremmat, läpimitaltaan 4–5,5 cm.
Altaivuoristossa Venäjällä luontaisena kasvava altainalppiruusu on länsimaisten kasvitieteilijöiden kirjoissa usein monimuotoisen dahurianalppiruusun paikallinen muunnos. Venäläiset pitävät sitä kuitenkin alalajina tai omana lajinaan. Niin tai näin, kyseessä on sangen talvenkestävä ja monenlaisia kasvupaikkoja hyödyntävä kaunis pensas.
Altainalppiruusun pienet, soikeat ja ryytimäisesti tuoksuvat lehdet säilyvät pensaassa osittain talven yli, mutta muuttuvat talvella tumman ruskeanpunaisiksi. Aikaisin keväällä versojen kärkiin puhkeavat violetinpunaiset, 2–4-senttiset kukat, joita voi kukinnossa olla 3–8. Luonnossa laji selviytyy ryömivänä varpuna kalkkipitoisissa louhikoissa tai kasvaa jopa parimetrisinä pensaina kosteilla turvemailla koivu- ja sekametsissä.
Suomessa altainalppiruusu on osoittautunut yhdeksi kestävimmistä alppiruusuista, joskin aikainen kukinta voi osittain tärveltyä keväthalloissa. Erityisen leutoina talvina pensas voi yrittää kukintaa jo joulun tienoilla, ja silloin kevätkukinta jää heikoksi.
English
Русский
Svenska
Suomi