Rhododendron aureum

Ohotanalppiruusu on maanmyötäinen ainavihanta pensas Itä-Aasiasta alueilta, joissa ilmasto- ja valo-olosuhteet ovat samankaltaiset kuin Suomessa. Ohotanalppiruusu kasvaa usein puurajan yläpuolella tuulen pieksämillä vuorten rinteillä varvikon seassa maanmyötäisenä. Usein sen ainoana puuvartisena seuralaisena on meilläkin lähes koko maassa menestyvä pensassembra (Pinus pumila).

Ohotanalppiruusu on harvoin viljelty harvinaisuus, joka ei kovin hyvin viihdy Keski- ja Länsi-Euroopan alppiruusumaiden leudossa ilmastossa. Suomessakin ohotanalppiruusu on hyvin harvinainen, vaikka hyvällä alkuperällä ja sopivalla kasvupaikalla sen pitäisi menestyä lähes koko maassa. Pohjois-Japanissa kasvavat ohotanalppiruusun alkuperät lienevät Euroopassa yleisimmin viljeltyjä. Mustilassa menestyy parhaiten kamtšatkalainen kanta.

Ohotanalppiruusun vaaleankeltaiset kukat, jotka alkuperäisillä kasvupaikoilla ilmestyvät vasta heinäkuussa, pyrkivät avautumaan meillä aikaisin keväällä heti ilmojen lämmettyä. Vuoriston lyhyeen kesään sopeutuneen lajin yritykset kukkia puolimereisessä ilmastossamme epäonnistuvat valitettavan usein, mutta onnistuessaan ohotanalppiruusun kukinta on viehättävä ja tervetullut kevään airut. 

Ohotanalppiruusu (Rhododendron aureum) on suurilehtisistä alppiruusuista kaikkein pohjoisimmaksi levinnyt. Sitä kasvaa Itä-Siperiassa, Ohotanmeren rannoilla, Kamtšatkalla, Sahalinin ja Kuriilien saarilla, Japanissa sekä Mantšurian ja Korean vuoristoissa, yleensä puurajalla ja sen yläpuolisella paljakalla. Sen talvenkestävyys onkin erittäin hyvä, tosin sitä on pidetty muista syistä vaikeana viljellä. Venäjän Kaukoidässä Amurin alueella ja rannikkoalueella kasvaa myös tämä ohotanalppiruusun metsämuoto, korpialppiruusu, jota venäläiset pitävät joskus omana lajinaankin (Rhododendron hypopitys). Korpialppiruusu kasvaa tuoreissa kuusimetsissä ja on korkeampikasvuinen ja kaikilta osiltaan kookkaampi kuin tavallinen vuoristomuoto.

Länsimaissa korpialppiruusu on kirjallisuustietojen mukaan täysin tuntematon viljeltynä. Mustilassa se on kuitenkin kasvanut jo 1980-luvun alusta lähtien, sillä suomalais-neuvostoliittolainen retkikunta oli kerännyt sen siemeniä Amur-joen alajuoksulta syksyllä 1976. Pensaat istutettiin Tuijalaaksoon viileään, kosteaan painanteeseen, jossa ne ovat menestyneet erinomaisesti ja kasvaneet kaunismuotoisiksi, tuuheiksi ja runsaan puolen metrin korkuisiksi. Kukat ovat vaaleankeltaiset ja puhkeavat toukokuun alkupuolella heti lumen sulettua. Kukinta on ollut Mustilassa niukkaa johtuen luultavasti valon puutteesta ja liian pitkästä kasvukaudesta. Varhain puhkeava lehdistö kärsii joinain vuosina myöhäisistä keväthalloista.

Sama alkuperä on menestynyt hyvin ja kukkinut Oulussa ja Kuusamossa asti. Näyttääkin siltä, että korpialppiruusu on Itä- ja Pohjois-Suomen kasvi, joka pitää vakaasta, mantereisesta ilmastosta ja pitkistä, lumisista talvista.