Haapa on kotimaisten lehtipuiden joukossa helppo tunnistettava pyöreitten lehtiensä johdosta. Lehtien ruoti on pitkä ja litteä, joten pienessäkin tuulenvireessä kehittyy tunnistettava havina tyypilliseksi äänimaailmaksi. Vanhemmiten pystyurainen kaarna on nuorilla rungoilla vielä sileän harmaa, mikä saa haavikot erottumaan maisemasta jo matkan päästä. Lähempää tarkastellessa erottuu rungolla komeina keltaisina läiskinä kasvava haavan keltajäkälä (Xanthoria parietina).
Kymmensenttisten eminorkkojen kodat aukeavat valkoiseksi siemennöyhdäksi, joka leviää tuulen mukana matkojen päähän. Kevyissä siemenissä ei ole lainkaan vararavintoa, joten vain aniharva siemen itää, taimettuu ja kehittyy puuksi. Haapa leviääkin pääosin maavarsien jälkisilmuista nousevien juurivesojen avulla. Yhden emopuun vesoista kasvaneet kloonimetsiköt eivät kasva toistensa lomaan, ja haavan syysvärityksessä peltoaukean takarinteissä onkin selvästi nähtävissä kloonirajat keltasävyin tai toisinaan punaisiksi värittyneinä, vierekkäisinä väriläiskinä, kuin paletilla ikään.
Haavan ikä on harvoin yli sata vuotta. Kauniisti kelottuvien onttojen haapavanhusten rungoissa kasvaa runsas floora jäkäliä ja sammalia, ja vanhan haavan eläinlajisto on todella monipuolinen, jopa lahoamisen edetessä finaaliin, humukseksi.
English
Русский
Svenska
Suomi