Komealla hopeapoppelilla on vaalean harmaanvihreät, paksut oksat. Myös rungon kuori säilyy pitkään sileänä ja vaaleanharmaana, mutta lopulta siihen kehittyy kaarna, jossa on kauniita, vinoneliömäisiä kuvioita. Latvus on leveä, ja lehtien alapintojen hohtavan valkoinen nukka välkehtii, kun pyöreäkulmaiset ja matalasti sormihalkoiset lehdet havisevat haapamaisesti tuulessa. Erityisen kauniilta lehdistö näyttää rannalla auringon välkkeen heijastuessa vedenpinnasta lehtien alapinnalle.
Kaksikotinen hopeapoppeli, josta yleisimmin viljellään hedepuita, on edustamassaan kasvisuvussa metsähaapamme (P. tremula) läheinen sukulainen niin, että hyvin sitä voisi kutsua myös hopeahaavaksi. Se on luontainen tai hyvin kauan sitten kotoutunut Atlantin rannikolta pitkälle Aasiaan. Myös kaistale Pohjois-Afrikan rannikkoa sisältyy levinneisyyteen.
Vanhemmiten hopeapoppeli tekee jonkin verran juurivesoja, mutta ongelma hoituu ruohonleikkurilla. Jalontaminen metsähaavan perusrungolle hillitsee hopeapoppelin kasvua. Eräät rehevällä ja kostella kasvupaikalla kasvavat vanhat hopeapoppelit kuuluvat maamme kookkaimpien lehtipuiden joukkoon. Nykyisin hopeapoppelia istutetaan valitettavan harvoin.
English
Русский
Svenska
Suomi