Magnolia

Tarhamagnolia on kahden japanilaisen magnolian, tähtimagnolian (M. stellata) ja japaninmagnolian (M. kobus) risteymä. Luonnossa nämä lajit eivät kohtaa, ja risteymä syntyikin ensi kertaa puutarhassa, saksalaisen Max Löbnerin risteyttämänä vähän ennen I maailmansotaa. Ensimmäiset taimet pantiin kaupan 1923 ja niistä viisi osti jo tuolloin ruusunjalostajana tunnettu Kordes Saksan Sparrieshoopista. Myöhemmin risteymää on lisätty useasti siemenistä ja näin syntyneistä taimista on valittu ja nimetty lukuisia lajikkeita. Viime vuosikymmeninä niitä on alettu tuoda ja istuttaa Suomeenkin, onhan toinen risteymävanhemmista kestävyydestään tunnettu japaninmagnolia.

Tarhamagnolia on kesävihanta, pystykasvuinen pieni puu tai suuri pensas, jolla on sirot oksat. Alkuun maljamainen latvus pyöristyy iän myötä. Tähdenmuotoisissa, tuoksuvissa kukissa, joiden läpimitta on 10–12 cm, on keskimäärin 12 kapeaa, valkoista terälehteä. Joillakin muodoilla terälehtiä voi olla huomattavasti runsaammin. Kukat puhkeavat toukokuun alkupuolella juuri ennen lehtien puhkeamista.

Tarhamagnolialajikkeista tunnetuin lienee 'Leonard Messel', jonka toinen kantavanhempi on todennäköisesti tähtimagnolian vaaleanpunakukkainen rosea-muoto. 'Leonard Messel' lienee Suomessa kokeilluista punertavakukkaisista magnolioista kestävin. Mustilassa on koekasvatuksessa useita muitakin lajikkeita sekä siementaimia. Aika näyttää, miten ne kehittyvät. Tarhamagnolia vaikuttaa Mustilassa selkeästi vaateliaammalta kasvatettavalta kuin japaninmagnolia.

Hollantilainen taimistoviljelijä R. Bulk löysi 1980-luvulla Esveldin taimiston japaninmagnoliakylvöksistä poikkeavan taimen ja otti sen lisäykseen. Herra Bulk nimesi löydöksensä myöhemmin lajikkeeksi. Siitä kehittyy säännöllisen pystykasvuinen ja vahvaoksainen puu, joka kukkii hieman tavalllista japaninmagnoliaa myöhemmin ja suuremmin kukin. Uudet lehdet ovat tunnusomaisen ruskeanpunaisia samaan tapaan kuin tunnetulla lajikkeella 'Wada's Memory'.

Vaikka 'Esveld Select' luokitellaan taimistoluetteloissa japaninmagnoliaksi (Magnolia kobus), sen on arveltu tosiasiassa olevan risteymä toisen kestävän japanilaisen lajin, pajulehtimagnolian (M. salicifolia) kanssa. Näitä risteymiä syntyy usein viljeltäessä kantalajeja yhdessä, ja niistä käytetään nimeä Magnolia × kewensis.

'Esveld Select' -magnoliasta ei ilmeisesti ole Suomessa kokemuksia ennen kuin Arboretum Mustila toi taimia Suomeen 2010. Mustilassa se on toistaiseksi ollut yksi elinvoimaisimmista ja ongelmattomimmin kasvatettavista magnolioista. Kuitenkin vasta aika näyttää, tuleeko siitä pitempiaikaista iloa, sillä Mustilan oloissa kestävimmätkin magnoliat kasvavat aivan kestävyytensä äärirajoilla.

Nopeakasvuinen ja jo nuorena runsaasti kukkiva magnolia 'Wada's Memory' on nimetty kuuluisan japanilaisen taimistoviljelijä Koichiro Wadan muistoksi. Washingtonin yliopisto Seattlessa sai Wadalta erän taimia maaliskuussa 1940. Taimet kasvoivat ja osoittautuivat tyypillisiksi japaninmagnolioiksi, mutta yksi niistä käyttäytyi poikkeavasti. Se kasvoi nopeasti muhkeisiin mittoihin ja saavutti jo nuorena kukintaiän. Tämän taimen oletetaan olevan kahden Japanissa luontaisena kasvavan lajin, japaninmagnolian (M. kobus) ja pajumagnolian (M. salicifolia) välinen spontaani risteymä.

Tuoksuvat ja suuret kukat peittävät lehdettömän puun valkoiseen ryöppyyn heti ilmojen lämmettyä, meillä yleensä huhtikuun lopulla. Kukkien yli 10 cm mittaiset terälehdet ovat ensin pystyssä, taipuvat avautuessaan vaakatasoon ja kääntyvät pian roikkumaan alaspäin. Pienikin tuulenvire saa terälehdet lepattamaan aivan kuin parvi suuria valkoisia perhosia olisi etsimässä suuhunpantavaa. Kun kukinta viikon parin päästä on ohi, puhkeavat suuret mahonginpunaiset lehdet tarjoten toisen spektaakkelin. Kesälläkin lehtien viherryttyä kaunis puu kiinnittää huomiota ja syksyn tullen kasvukauden päättää loistavan keltainen syysväri. Lehdettömänä aikana puuta koristavat seuraavan kevään lupaukset, lähes jokaiseen oksankärkeen jo kesällä kehittyvät noin viisisenttiset, silkinkarvaiset kukkanuput.

'Wada's Memory' on osoittautunut lounaisrannikolla yhdeksi kestävimmistä magnolioista. Lämpimillä sisäpihoilla ja muilla suojaisilla paikoilla sen kasvatusta kannattaisi kokeilla sisämaassakin.