Tämä pohjoisamerikkalainen magnolialaji on saanut nimensä siitä, että sen suuret lehdet asettuvat sateen- tai päivänvarjomaisiksi kiehkuroiksi versojen kärkiin. Se tuli Suomessa tunnetuksi Arboretum Mustilan keruumatkojen myötä. Taimivaiheen ohittaneita nuoria puita on maassamme jo lukuisia. Näkyvimmät kasvavat Helsingissä Vanhan kirkon seinustalla, tosin sekaannuksen vuoksi nimellä poppelimagnolia (M. acuminata).
Sateenvarjomagnolia lienee suurilehtisin puu, jota Suomessa voi kasvattaa avomaalla. Sen lehdet voivat kasvaa liki metrin mittaisiksi, mutta yleensä ne ovat vain puolet siitä. Puun kasvutapa on pysty eikä se kasva kovinkaan suureksi. Yli kymmenmetrisiä puita tiedetään luonnosta, mutta useimmiten ne jäävät pienemmiksi ja monirunkoisiksi, ja näin näyttää käyvän myös Suomessa.
Kämmenenlevyiset, kermanvalkoiseet kukat ilmestyvät keskikesällä oksien kärkiin. Suurten lehtien keskellä ne jäävät usein huomaamatta. Lisäksi niiden tuoksun miellyttävyydestä on monenlaisia näkemyksiä.
English
Русский
Svenska
Suomi