Skip to main content

Malus

Malus fusca (Malus diversifolia) - oregoninomenapuu

Oregoninomenapuu on ainoa pohjoisamerikkalainen omenapuulaji, joka kasvaa luontaisena Kalliovuorten länsipuolella. Vaikka laji tiedetään kylmänkestäväksi, sitä on Suomessa kasvatettu hyvin vähän. Kotimaassaan lajilla ei ole nähty paljon koristearvoa, vaikka pitkulaiset hedelmät tekevät tästä lajista ainutlaatuisen koristeomenien joukossa. Sen sijaan sitä käytetään kotiseudullaan muiden omenapuiden perusrunkona, joka pärjää hankalilla, savisilla ja märilläkin kasvupaikoilla. Amerikan alkuperäiskansat ovat käyttäneet kasvia eri tavoin luontaislääkinnässä, mutta nykyisin sillä ei tiettävästi ole lääkinnällistä käyttöä.

Oregoninomenapuu on puu tai pensas, jonka kuori on ruskea ja repaleinen. Pitkäversojen lehdet ovat joko jommalta kummalta tai molemmilta laidoilta syvästi liuskoittuneet, ja pitkänomainen hedelmä on keltainen tai punertava.

Mustilassa oregoninomenapuita on istutettu kesällä 2003 Pohjoisrinteelle ja Nikkarinmäkeen. Ne ovat pysyneet pensasmaisena ja korkeudeltaan alle kolmemetrisenä. Puun kestävyys on riittänyt vyöhykkeellä III, mutta kestävämpiäkin siemenlähteitä saattaa olla löydettävissä.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Oregoninomenapuu
Heimo: 
Rosaceae
Suku: 
Malus
Laji: 
diversifolia
Koko: 
4–6 m, kotiseudullaan jopa 12 m.
Kotipaikka: 
Pohjois-Amerikassa Kaliforniasta Alaskaan Tyynenmeren rannikolla, ulottuen sisämaassa Kaskadivuoristoon.
Kuvaus: 
Pieni koristeomenapuu tai -pensas, jonka lehdet ovat epäsäännöllisesti liuskoittuneet. Keltainen tai punertava hedelmä on hyvin pitkänomainen.
Kasvupaikka: 
Aurinko–puolivarjo, tuore, melko ravinteikas. Sietää myös tiiviihköä kasvualaustaa, mutta istutuspaikan lämpimyys on eduksi.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–III.

Malus sylvestris - metsäomenapuu

Avainsana(t)

Metsäomenapuu esiintyy luonnonvaraisena pääosassa Eurooppaa, mutta Suomessa ainoastaan lounaisimmassa osassa maata. Muualla kuin Ahvenanmaalla se on rauhoitettu.

Metsäomenapuu on enemmän tai vähemmän orainen, ehytlehtinen ja yksikotinen puu, joka kukkii valkein kukin. Kukkia on usein viisi yhdessä sarjassa, ja niiden terälehdet eivät kosketa toisiaan. Kukkaa tutkiskeleva erottaa viidestä eminvartalosta yhteenkasvettuneen emiön, jonka kärkiosa on viisihaarainen. Vihreän, korkeintaan kolmesenttinen hedelmän kärjessä on verholehtijäänteet ja sen malto on kova ja hapan.

Koska metsäomenapuu risteytyy herkästi monenlaisten viljeltyjen ja luontoon joutuneiden omenapuiden kanssa, sen aitouden todentaminen on jatkuvasti ollut hieman ongelmallista. Hyviä erottavia tuntomerkkejä ovat hedelmättömän tarhaomenapuun (M. pumila) karvaiset nuori haararanka ja lehtilapa.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Metsäomenapuu
Heimo: 
Rosaceae
Suku: 
Malus
Laji: 
sylvestris
Koko: 
2–10 m.
Kotipaikka: 
Eurooppa, Fennoskandian puoliväliin ja Suomessa vain lounaisin osa.
Kuvaus: 
Yleensä orainen pensas tai pieni puu kivikkoisissa rinnelehdoissa ja rantalehdoissa. Lajia ja sen risteymiä on käytetty perusrunkoina. Valkeat kukat usein viiden kukan sarjakukinnoissa, kukan leveys 3–4 cm. Vihreän, pienen (1,5–3 cm), kovan ja kitkerän omenan kanta on enintään 2,5 cm.
Kasvupaikka: 
Aurinko, runsasravinteinen, kuiva tai tuore kasvupaikka, suosii kalkkia.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–II.

Malus toringo var. sargentii - marjaomenapensas

Ylenpalttinen valkoinen kukkaloisto jäykkäoksaisessa ja oraisessa pensaassa on mielenkiintoinen yhdistelmä, joka tuntuu melkein epätodelliselta. Sama jännite toistuu syksyllä, kun tummia, risuisen oloisia oksia koristavat lukemattomat pikkuiset, punaiset omenat. Nämä yhdistelmät löytyvät marjaomenapensaasta, ja niiden välissä se ehtii vielä pukeutua kelta–punaiseen syysväriinkin.

Japanista ja Korean niemimaalta peräisin oleva leveä pensas muodostaa vyöhykkeeksi istutettuna läpipääsemättömän esteen. Sen kasvullisten pitkäversojen lehdet ovat voimakkaastikin kolmiliuskaisia, kun taas kukkineiden lyhytoksien lehdet ovat ehytlaitaisia ja pienempiä. Valkoiset kukat ovat noin viiden kukan sarjoissa, ja nuppuasteella ne punertavat kauniisti.

Marjaomenapensasta kasvaa arboretumissa runsaasti monenlaisissa paikoissa, myös jäykässä savimaassa. Monista omenoista poiketen se kukkii hyvin puolivarjossakin, muun muassa valoaukoissa metsän keskellä. Marjat kestävät pensaissa pitkälle talveen, ja yllättävän hyvin kasvustot ovat saaneet olla rauhassa jäniksiltäkin.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Marjaomenapensas
Heimo: 
Rosaceae
Suku: 
Malus
Laji: 
toringo
Muunnos (var.): 
sargentii
Koko: 
Korkeus 1,5–2,5 m, korkeuttaan leveämpi.
Kotipaikka: 
Japani ja Korean niemimaa.
Kuvaus: 
Peittävä, leveän jäykkä- ja oraoksainen, pitkäikäinen pensas, jolla on valkea, näyttävä kukinta kesäkuussa ja pienet punaiset marjat pitkälle syksyyn asti. Syysväri keltainen tai punakeltainen.
Kasvupaikka: 
Aurinkoinen, jopa paahteinenkin, tuore, keskiravinteinen ja mielellään kalkkipitoinen kasvupaikka. Luonnossa metsien ja soiden reunapensaikoissa.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–II (III).

Vipuvoimaa EU:lta    AEKR        elykeskus_vari_fin

Syndicate content