Lonicera

Suomessa sinikuusamaa kasvaa luontaisena vain Kuusamossa, jossa se on uhanalaisena rauhoitettu. Sitä käytetään kestävyytensä ja vaatimattomuutensa vuoksi paljon puutarhakasvina koko maassa ja satunnaisesti sitä tavataan myös viljelykarkulaisena.

Sinikuusama on kestävä, matala, sinivihreälehtinen pensas, joka on yhtä leveä kuin korkeakin. Toukokuussa puhkeavat kukat ovat kellertävänvalkoiset. Juhannuksen jälkeen kypsyvät siniset marjat, jotka ovat karvaan makuisia ja sisältämiensä saponiinien vuoksi lievästi myrkyllisiä.

Sinikuusamasta on olemassa myös syötävämarjainen muunnos (L. caerulea var. edulis), jota ei valitettavasti voi ulkonäön perusteella erottaa sinikuusamasta. Venäjällä marjasinikuusamia on valikoitu ja jalostettu kauan. Työn tuloksena syntynyt pensaita, joissa on 2–3 cm mittaisia pitkulaisia, makeita marjoja, joiden maku muistuttaa mustikkaa, juolukkaa tai karpaloa.

Keski-Euroopan vuoristoalueilla kasvava alppikuusama viihtyy auringossa, mutta pysyy kauniina ja lehtevänä varjoisampaankin kasvupaikkaan istutettuna. Matalahkon ja tuuhean pensaan lehdet ovat päältä kiiltävän tummanvihreät ja aika kookkaat kuusaman lehdiksi. Ne ovat muodoltaan soikeansuikeat ja lyhytruotiset, alta vaaleammat ja alkuun karvaiset. Pienet, pitkäperäiset kuusamankukat ovat kellertäviä ja kukan tukilehti on usein punertava, kuten kukinnoissa sikiäinten esilehdetkin. Kukinnot ovat muutaman sentin pituisissa perissä.

Alppikuusama tekee pareittain huomiota herättävät, kiiltävän punaiset marjat, joiden läpimitta on 12–13 mm, kuin pienet kirsikat, jotka oikein loistavat eloisanvihreää lehdistöä vasten. Pensas on siten varsin värikäs, ja kun se vielä kasvaa hyvin katveessakin, sille löytyy oivia kasvupaikkoja koti- ja metsäpuutarhoissa. Alppikuusama menestyy jopa vyöhykkeellä V.

Monia harmaita hirsiseiniä koristanut tuoksuköynnöskuusama lienee edelleen suosituin kukkivista puuvartisista köynnöksistämme. Kellanvalkeiden, aluksi punertavien kukintojen tuoksu kuuluu erottamattomasti valoisiin kesäöihin.

Kuusamien (Lonicera) suvussa – jonka Linné nimesi saksalaisen lääkärin ja yrttien tutkijan Lonitzerin eli Loniceruksen (1528–1586) mukaan – on useita köynnöstäviä lajeja. Ne kiertyvät hyvin tuen ympärille, mutta niitä voidaan kasvattaa myös maanpeitekasvina, kuten Mustilassakin Kahvilan rinteessä. Parhaiten tuoksuköynnöskuusama kukkii aurinkoisella paikalla, mutta alapuolelta sinivihreät lehdet ovat kauniit kukittakin.

Tuoksuköynnöskuusaman kukinnot muodostuvat versojen kärkiin ja lepäävät siellä kuppimaisesti yhteenkasvaneen ylimmän lehtiparin päällä. Kukinnan jälkeen köynnöstä koristavat kellanpunaiset, pyöreät marjat pitkälle syksyyn.