Skip to main content

Nikkarinmäki

Symphytum × uplandicum - ruotsinraunioyrtti

symphytum_uplandicum_espoo_kristiantheqvist.jpg

Ruotsinraunioyrtti on rohtoraunioyrtin (S. officinale) ja tarharaunioyrtin (S. asperum) välinen hyvin voimakaskasvuinen risteymä. Rohtoraunioyrtti on vanha eurooppalainen lääkekasvi, kun taas tarharaunioyrtti on peräisin Kaukasukselta. Nämä tapasivat Ruotsissa 1800-luvun puolivälissä ja näiden välisestä risteymästä on ensimmäinen kuvaus tuolta ajalta Keski-Ruotsista. Siitä saakka ruotsinraunioyrttiä on viljelty koristekasvina. Se kukkii keskikesällä pienehköin, suppilomaisin ja väriltään vaihtelevasti sinisen punaisin kukin.

Yllämainituista raunioyrteistä ruotsinraunioyrtti on Suomessa tavallisin, ja sitä tavataan vanhan asutuksen liepeillä. Mustilassa ruotsinraunioyrttiä kasvaa villiintyneenä Ketunmäen raunion ja Nikkarinmäen talon eli toimistorakennuksen liepeillä. Se leviää maanalaisen juurakkonsa avulla ja voimakaskasvuisena pitää hyvin puolensa.

Lehtimassaa syntyy paljon, ja lehtiä voidaan liottaa vedessä ja liotusvettä käyttää lannoitteena. Myös rehukasviksi raunioyrttejä joskus ajateltiin. Ne eivät kuitenkaan maistuneet eläimille.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Ruotsinraunioyrtti
Heimo: 
Boraginaceae
Suku: 
Symphytum
Laji: 
× uplandicum
Koko: 
100–150 cm perenna.
Alkuperä: 
Alunperin Ruotsista kuvattu risteymä, risteytynyt kyllä muuallakin Euroopassa.
Kuvaus: 
Kasvullisesti lisääntyvä, rotevakasvuinen perenna, pitkä kukinta-aika, pääkukinta keskikesällä.
Kasvupaikka: 
Aurinkoinen, tuore, runsasmultainen paikka. Typensuosija.
Menestyminen: 
Kestävä.

Fagus grandifolia - amerikanpyökki

fagus_grandifolia_jreinikainen.jpg

Amerikan mantereen ainoa pyökkilaji kasvaa yleisenä laajalla alueella Pohjois-Amerikan itäosissa ja muodostaa yleensä sekametsiä mm. sokerivaahteran (Acer saccharum) ja keltakoivun (Betula alleghaniensis) kanssa. Sileän runkonsa ja peittävän lehdistönsä puolesta amerikanpyökki muistuttaa eurooppalaista sukulaistaan (F. sylvatica). Amerikanpyökin lehdet ovat kuitenkin suuremmat ja pidemmät ja runko hieman vaaleamman harmaa, eikä se kasva yhtä kookkaaksi kuin euroopanpyökki.

Mustilan kokemusten perusteella amerikanpyökkiä voidaan pitää ilmastollisesti euroopanpyökkiä kestävämpänä. Etelärinteen yksinäinen amerikanpyökki selvisi niin sotatalvista kuin 1980-luvun pakkasistakin vahingoittumattomana, kun taas lähellä kasvavat euroopanpyökit paleltuvat kylminä talvina lumirajaan saakka. Amerikanpyökki on Suomessa viljeltynä hyvin harvinainen ja vanhoja puita on tiedossa vain muutamia. Näiden talvenkestävyys on kuitenkin ollut niin hyvä, että lajilla voisi olla laajempaakin käyttöä Etelä-Suomen puistoissa ja puutarhoissa.

Arboretum Mustila on etsinyt kestäviä amerikanpyökin siemenlähteitä luontaisen levinneisyysalueen pohjoisosista keruumatkoilla 1996 ja 2002. Keruueristä kasvatetut taimet ovat menestyneet hyvin istutettuna riittävän reheville ja metsäisille kasvupaikoille, mutta avoimilla, alavilla paikoilla kärsineet keväthalloista ja kasvaneet hitaasti.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Amerikanpyökki
Heimo: 
Fagaceae
Suku: 
Fagus
Laji: 
grandifolia
Koko: 
10–20 m puu.
Kotipaikka: 
Itäinen Pohjois-Amerikka.
Kuvaus: 
Koristeellisen lyijynharmaa ja sileä runko, kaunis pronssinsävyinen syysväritys. Erinomainen koristepuu, joka avoimella paikalla kasvattaa leveän latvuksen.
Kasvupaikka: 
Puolivarjo, runsasravinteinen, tuore–kostea, läpäisevä humusmaa. Nuorena vaatii halloilta suojaisen kasvupaikan.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–II, sopivalla alkuperällä mahdollisesti III-vyöhykkeelle asti. Menestyy nuorena varjossa.

Forsythia giraldiana - kello-onnenpensas

forsythia_giraldiana_kukinta_jsaarinen.jpg

Tätä onnenpensaslajia ei ole Suomessa suuremmin viljelty. Se on kuitenkin kotoisin Keski-Kiinasta vuoristoalueilta, joilta on löydetty useita Suomenkin olosuhteisiin sopeutuvia kasvilajeja. Niinpä Mustilaan hankittiin Latviasta keväällä 2006 muutamia taimia, ja ne ovat menestyneet toistaiseksi oikein hyvin.

Kello-onnenpensas on onnenpensaista varhaisimpia kukkijoita. Se avaa kauniit kukkansa jo toukokuun alkupuolella. Riippuvat, kellomaiset kukat ovat kirkkaan keltaisia. Sen pitkänomaiset lehdet ovat lähes ehytlaitaiset, kun ne yleisemmin viljellyllä koreanonnenpensaalla (F. ovata) ovat pyöreähköt ja sahalaitaiset. Luonnossa Keski- ja Luoteis-Kiinassa se kasvaa jopa kolmen metrin korkuiseksi pensaaksi, mutta näyttää Mustilassa jäävän alle kahden metrin mittaan.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Kello-onnenpensas
Heimo: 
Oleaceae
Suku: 
Forsythia
Laji: 
giraldiana
Koko: 
1–2 m, vanhemmiten hyvin leveä pensas.
Kotipaikka: 
Keski-Kiina.
Kuvaus: 
Varhain keväällä kukkiva pensas. Keltaiset, kellomaiset kukat.
Kasvupaikka: 
Aurinkoinen tai puolivarjoinen ja runsasravinteinen kasvupaikka. Varjossa kukinta ei yhtä runsas kuin auringossa, mutta kestää läpiminä keväinä kauemmin.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–II alustavien kokemusten perusteella.

Vipuvoimaa EU:lta    AEKR        elykeskus_vari_fin

Syndicate content