Forsythia

Tätä onnenpensaslajia ei ole Suomessa suuremmin viljelty. Se on kuitenkin kotoisin Keski-Kiinasta vuoristoalueilta, joilta on löydetty useita Suomenkin olosuhteisiin sopeutuvia kasvilajeja. Niinpä Mustilaan hankittiin Latviasta keväällä 2006 muutamia taimia, ja ne ovat menestyneet toistaiseksi oikein hyvin.

Kello-onnenpensas on onnenpensaista varhaisimpia kukkijoita. Se avaa kauniit kukkansa jo toukokuun alkupuolella. Riippuvat, kellomaiset kukat ovat kirkkaan keltaisia. Sen pitkänomaiset lehdet ovat lähes ehytlaitaiset, kun ne yleisemmin viljellyllä koreanonnenpensaalla (F. ovata) ovat pyöreähköt ja sahalaitaiset. Luonnossa Keski- ja Luoteis-Kiinassa se kasvaa jopa kolmen metrin korkuiseksi pensaaksi, mutta näyttää Mustilassa jäävän alle kahden metrin mittaan.

Keväisessä kukkaloistossaan onnenpensaat herättävät ansaittua huomiota. Vanhastaan Suomessa viljeltyjen korean- (F. ovata) ja jalo-onnenpensaan (F. 'Northern Gold') lisäksi erittäin lupaavan mantšurianonnenpensaan soisi tulevan suosituksi. Hyvin suppealta alueelta Koillis-Kiinasta kotoisin oleva laji on naapurimaassamme Ruotsissa kuulunut sikäläiseen eliittikasvivalikoimaan jo pitkään, ja amerikkalaiset pitävät sitä yhtenä kylmänkestävimmistä onnenpensaslajeista. Suomessakin sitä on kasvatettu pitkään, mutta vain muutamissa kokoelmissa.

Mantšurianonnenpensaan keltaiset kukat ovat suuremmat kuin useimmilla muilla onnenpensailla, ja sen kukinta alkaa aikaisemmin, Mustilassa jo toukokuun alussa. Myös lehdet ovat hieman pyöreämmät ja suuremmat kuin muilla onnenpensailla. Syksyllä lehdet muuttuvat keltaoransseiksi ja osa peräti viininpunaisiksi. Pystykasvuinen mantšurianonnenpensas jää reilun metrin korkuiseksi, mutta kasvaa ajan kanssa leveyttä juurivesoistaan.

Varhain keväällä, huhti–toukokuussa koreanonnenpensaan pienet keltaiset, tähtimäiset kukat avautuvat edellisvuotisten varsien tai pikkuoksien lehtihankasilmuista. Kukkimisen jälkeen sen voi tunnistaa lehdistään ja kasvutavastaan. Lehdet ovat tummanvihreitä, leveänsoikeita ja lyhytsuippuisia ja pensas kaarevahaarainen, leveäkasvuinen ja juurivesoja muodostava.

Suppealta alueelta Keski-Koreasta kotoisin olevan koreanonnenpensaan löysivät samana vuonna, 1917 nimekkäät kasvienmetsästäjät Takenoshi Nakai ja E. H. Wilson samalta alueelta, Keski-Koreassa sijaitsevalta luonnonkauneudestaan kuululta Kŭmgangsanilta eli Timanttivuorelta. Sukunsa edustajista koreanonnenpensas on yksi harvoja Suomessa kestäviä. Mustilassakin sitä on kasvatettu 1930-luvulta lähtien. Pensaat talvehtivat hyvin, mutta kukkia niissä on toisinaan niukasti.