Picea pungens

Okakuusi kasvaa luontaisesti Pohjois-Amerikassa eteläisessä Kalliovuoristossa 1800–3400 metrin korkeudessa muun muassa douglaskuusen (Pseudotsuga menziesii), engelmanninkuusen (P. engelmannii) ja lännenpihdan (Abies lasiocarpa) kanssa. Sen kasvupaikkoina ovat valoisat vuoristometsät, ja se viihtyy hyvin myös kuivahkoilla mailla. Syväjuurisena se on hyvin myrskynkestävä. Monin paikoin neulasissa näkyy voimakkaana eteläisten vuoristoseutujen havupuille ominainen siniharmaa vahapeite.

Okakuusen kasvutapa on tuuhea ja säännöllisen kartiomainen. Latvus on varsinkin nuorena kauniin kerroksellinen. Puu on vankkahaarainen ja oksat ovat vaakasuoria. Hyvä tuntomerkki ovat erityisen jäykät ja neulanterävät neulaset, jotka ovat pitkähköjä, käyristyneitä ja siirottavat ilman selkeää jakausta sivuille ja ylös. Neulasten väri vaihtelee vihreästä harmaanvihreään ja sinertävään.

Suomessa okakuusi ränsistyy metsään istutettuna nopeasti valonpuutteeseen, mutta puistoissa ja puutarhoissa se menestyy erinomaisesti. Hopeakuusena tunnettu siniharmaa värimuoto (f. glauca) on Etelä- ja Keski-Suomen käytetyimpiä koristehavupuita. Okakuusesta on myös kasvatettu lukuisia kasvumuodoltaan ja neulasten väritykseltään poikkeavia lajikkeita.

Okakuusi kasvaa luontaisesti Pohjois-Amerikan eteläisessä Kalliovuoristossa etenkin Coloradon osavaltion alueella. Puu kasvaa sekapuuna mm. douglaskuusen, engelmanninkuusen ja lännenpihdan kanssa 1800- 3400 metrin korkeudessa riippuen siitä, olemmeko pohjoisempana Montanassa vai etelässä Arizonassa, jossa vastaava ilmasto löytyy luonnollisesti paljon korkeammalta.

Hopeakuusi on kauppanimi okakuusen siementaimista valituille sinertäville yksilöille ja on yleisenä pihapuuna Etelä- ja Keski-Suomessa varmaan lähes kaikille tuttu. Voimakkaan hopeisen värinsä Iisäksi lajin tunnistaa hyvin sen jäykistä neulanterävistä neulasista. Neulaset siiroittavat ilman selkeää jakausta sivuille ja ylös. Kartiomainen latvus on varsinkin nuorena kauniin kerroksellinen.

Istutuspaikkoja suunnitellessa tulee muistaa, ettei korkealla vuoristossa kasvava laji siedä ollenkaan varjostusta. Myös heinien seassa taimien alaoksat kuolevat hyvin nopeasti. Laji jää meillä useimmiten 15 m korkeaksi, mutta joskus näkee myös tätä korkeampia vanhoja pihapuita.

Okakuusi on tunnettu siitä, että se selviää ylhäällä vuoristossa usein hyvin vähäsateisten kylmien talvien yli. Kuivuudenkestokyvystään huolimatta puut kasvavat kotiseudullaan yleensä melko viljavilla mailla ja ne kannattaa meilläkin sijoittaa ravinteikkaalle kasvupaikalle.

Laji on kuuseksi verraten pitkäikäinen saavuttaen kotiseudullaan jopa 400-600 vuoden iän, mutta meillä vanhemmat puut ovat usein varsin ränsistyneen näköisiä On vaikeaa sanoa voidaanko tähän vaikuttaa kasvupaikkavalinnalla tai mahdollisesti uusia siemenalkuperiä kokeilemalla. Lue lisää »