Ohotankärhön nimi ei ole mitään sattumaa vaan kertoo tämän kärhön olevan kotoisin Koillis-Aasiasta, Ohotanmeren ympäristöstä. Kärhöjä kutsuttiin ennen metsäköynnöksiksi, ja ohotankärhökin kuuluu kotiseuduillaan metsän aluskasvillisuuteen. Se köynnöstelee usein pensaiden päällä. Mustilassa Kamtšatkan alkuperää oleva ohotankärhö kasvaa ikälopun mantšurianjalopähkinän (Juglans mandshurica) runkoa pitkin 3–4 metriin ja kukkii hienosti.
Ohotankärhön lehdet näyttävät hieman lihavilta siperiankärhön (C. sibirica) lehdiltä, koska yksittäiset lehdykät ovat leveämpiä. Samoin kukkien kehälehdet ovat vähän leveämpiä, mikä tekee kukista pyöreämpiä kuin siperiankärhöllä. Pääkukinta on keväällä, mutta kesän aikana ilmaantuu vielä uusia violetinsinisiä kukkia harvakseen. Ohotankärhö kukkii vanhoilla versoilla; jos esimerkiksi myyrä on syönyt varren tyvestä poikki, on seuraavan kasvukauden versoilta turha odottaa kukintaa. Toisaalta taimikasvatuksessa voivat ensimmäiset kukat tulla jo 10 cm:n korkeuteen eli heti kun puutunutta versoa alkaa olla. Kukkien väri vaihtelee vaaleahkosta melko tummaan violettiin, riippuen siitä, mistä päin laajaa levinneisyysaluetta kasvi on kotoisin. Samalla tavoin vaihtelee talvenkesto.
Kotiseudullaan Pohjois-Amerikan itäosissa virginiankärhö on yleinen metsissä, tienvarsilla ja rantapensaikoissa. Se kiipeilee puihin, kasvaa pensaiden ja aitojen päällä tai tuen puuttuessa maata pitkin.
Kärhöinnostus on viime vuosina suuresti lisännyt kärhövalikoimaamme. Silti virginiankärhö on meillä aika harvinainen. Pienet, valkoiset kukat muodostuvat saman kesän versoihin, mutta alkuperästä riippuu, ehtiikö virginiankärhö kukkaan Suomessa. Mustilassa Juhlapaikalla se kukkii joka syksy. Vuoden 2002 siemenkeruumatkalla Quebecistä kerätty alkuperä on sopeutunut pohjoiseen, lyhyeen kasvukauteen.
Virginiankärhön kukat ovat pieniä, valkoisia ja tuoksuvia. Köynnös on kaksikotinen, joten hede- ja emikukat ovat eri kasveissa. Emikasveihin kehittyvät pähkylähedelmät muodostavat kuivuessaan pörröisen pallon. Kun virginiankärhö on kotiutunut kasvupaikalleen, sen kasvuvoima on Suomen olosuhteissakin melkoinen. Versot voivat kasvaa kesässä useita metrejä. Kasvuvoima sekä kaunis ja terve lehdistö ovat ominaisuuksia, joiden vuoksi virginiankärhöä kannattaa istuttaa. Kukinta on bonus!
Tummanvihreälehtinen pensaskärhö on perennamainen: se kasvaa kesässä reilun metrin korkuiseksi, kukkii saman vuoden versoilla ja lakastuu syksyllä. Varret leikataan alas ennen uutta kasvukautta. Ajan myötä pensaskärhöstä muodostuu hitaasti levenevä tiivis tupas. Sitä mukaa suurenee myös hunajantuoksuinen, valkoisten pienten kukkien muodostama pilvi, joka keskikesällä peittää pensaan. Kukinnan jälkeen pensaskärhöä koristavat vielä hopeanhohtoiset siemenhaivenpallerot aina talven tuloon asti.
Köynnöstäville kärhöille on totuttu virittelemään puutarhoissa tukia. Vaikka pensaskärhö ei köynnöstelekään, sen varret kaipaavat jotain tukea muiden kasvien seurassa kasvaessaan. Naapurikasvit sopivat tarkoitukseen hyvin, jos ne ovat riittävän jämäköitä. Jos pensaskärhöllä on kasvupaikallaan tilaa kallistua mihin suuntaan tahansa, voi unohtaa tukemisen ja antaa sen kasvaa luonnonmukaisesti kuten Mustilan Atsalearinteellä ja Alppiruusulaaksossa.
English
Русский
Svenska
Suomi