Skip to main content

Pinus

Pinus peuce - makedonianmänty, peuke

pinus_peuce_kapyoksa_jreinikainen.jpg

Makedonianmännyn siemeniä saatiin Mustilaan jo 1907 bulgarialaiselta metsänhoitajalta. Siemenet oli kerätty Rila-vuoristosta, jossa eteläisestä sijainnista huolimatta keskilämpötilat ovat alhaisia ja lumi sulaa vasta kesäkuussa. Makedonianmänty kasvaa Balkanin vuoristoseuduilla jäänteenä jääkautta edeltävän aikakauden eurooppalaisista metsistä. Bulgarian ja historiallisen Makedonian lisäksi sitä kasvaa Albaniassa ja Montenegrossa.

Makedonianmänty on viisineulasisten valkomäntyjen ryhmän ainoa todella hyvin Mustilassa viihtyvä edustaja, ja yksi niistä harvoista Mustilan kasviaarteista, joka on jo löytänyt paikkansa suomalaisessa viherrakentamisessa ja taimistojen valikoimissa. Makedonianmänty on kestävä monenlaisia tuhoja vastaan ja varjonsiedossa se poikkeaa mäntyjen yleisestä valopuulinjasta, sietäen varjostusta lähes kuusen tapaan. Makedonianmänty ei vanhemmiten ränsisty sembramännyn (P. cembra) tapaan, ja avoimella paikalla siitä kehittyy vanhemmiten leveä ja tuuhea.

Makedonianmäntymetsiköitä on Mustilassa viidessä erityyppisessä paikassa, ja se tuntuu viihtyvän vähintään hyvin niissä kaikissa. Metsikköjen tunnelma on tyystin toinen kuin suomalaisessa mäntymetsässä. Sinivihreitten pitkien neulasten muodostamassa katveessa tummanharmaiden, kuusimaisten runkojen keskellä vallitsee kaunis valohämy. Maanpintaa peittää pehmeä neulasmatto ja siellä täällä lojuu makedonianmännyn käpyjä, joiden houkuttelemina pähkinähakit (Nucifraga caryocatactes) pysähtyvät Mustilaan ruokailemaan syksyisillä muuttomatkoillaan.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Makedonianmänty, peuke
Heimo: 
Pinaceae
Suku: 
Pinus
Laji: 
peuce
Koko: 
15–25 m.
Kotipaikka: 
Balkanin vuoristot.
Kuvaus: 
Viisineulasmänty, sinivihreät neulaset viiden kimppuina kääpiöversoissa. Runko tummanharmaa, kuusimainen. Metsikössä oksisto muodostaa laakeita kerroksia, avoimella paikalla puusta kehittyy monihaarainen ja leveän kartiomainen. Kookkaita käpyjä muodostuu jo melko nuoriin puihin.
Kasvupaikka: 
Aurinkoinen tai puolivarjoinen, vähä- keski- tai runsasravinteinen, kuiva tai tuore kasvupaikka. Kasvaa parhaiten lehtomailla, mutta pärjää hyvin kangasmetsässä ja savimaillakin.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–V.

Pinus mugo - vuorimänty

pinus_mugo_yk_itavalta_jreinikainen.jpg

Vuorimänty kasvaa luontaisena Pyreneillä, Alpeilla, Karpaateilla, Apenniinien pohjoisosissa ja Balkanin niemimaan vuoristoissa 1 000–2 200 metrin korkeudella puurajan yläpuolella. Se muodostaa tiheitä puistomaisia metsikköjä tai laajoja läpipääsemättömiä kasvustoja, jotka estävät eroosiota ja lumivyöryjä ja tarjoavat suojaa lukuisille eliölajeille.

Koska vuorimännyn kasvupaikat ovat hyvin erillisiä, siitä on aikojen kuluessa kehittynyt ulkomuodoltaan toisistaan poikkeavia paikallismuotoja. Nimialalaji, varsinainen vuorimänty (P. mugo subsp. mugo) on koristekasvina tuttu monirunkoinen ja pensasmainen vuorimänty, joka on kotoisin levinneisyysalueen itäisistä ja eteläisistä osista. Siitä on nimetty useita pieni- ja tiheäkasvuisia muotoja, muunnoksia ja lajikkeita. Levinneisyysalueen länsiosissa kasvaa paikoitellen toinen alalaji, alppimänty (P. mugo subsp. uncinata), joka on yksirunkoinen pieni puu.

Mustilaan vuorimäntyä on istutettu jo ennen sotia luontaisia kasvupaikkoja muistuttaville kallionliepeille Kenkäkalliolla, Helanterinkalliolla ja Nokkalan Aarremällä, joilla niitä yhä kasvaa. 

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Vuorimänty
Heimo: 
Pinaceae
Suku: 
Pinus
Laji: 
mugo
Koko: 
1–3 m (alppimänty kuitenkin jopa 10 m).
Kotipaikka: 
Keski-Euroopan vuoristot.
Kuvaus: 
Kooltaan ja muodoltaan vaihteleva havupensas tai pieni puu.
Kasvupaikka: 
Aurinko, tuore, vähäravinteinen, hiekkainen ja sorainen.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–VIII.

Pinus koraiensis - koreansembra

pinus_koraiensis_siemen_goteborg_jreinikainen.jpg

Sembramännyllä tarkoitetaan meillä lähes aina siperiansembraa (P. cembra subsp. sibirica) tai alppisembraa (P. cembra subsp. cembra). Koreansembra on paljon näitä harvinaisempi. Kaikki muistuttavat toisiaan – selvimmät erot ovat kävyissä.

Koreansembra on pitkäikäinen ja hidaskasvuinen puu. Nuorena se on kartiomainen, mutta pituuskasvun hidastuessa latvus levenee. Neulaset ovat viiden kimpuissa, ja niiden kapeat ilmarakojuovat tuovat puun sinivihreään yleisväritykseen vaalean säväyksen. Kävyt ovat 10–15 cm pitkiä ja käpysuomujen kärjet taakäänteisiä. Siemenet eivät varise kävyistä, vaan kävyt putoavat kokonaisina maahan. Käytännössä näin ei aina tapahdu, sillä kävyistä kilpailevat sekä eläimet että ihmiset, koska paksukuorinen siemen on pähkinämäinen ja arvokasta ravintoa. Käpyjä kerätään paljon ja siemenkauppa on idässä iso bisnes.

Koreansembran menestymisestä Suomessa on vaihtelevia tietoja etelärannikolta Joensuuhun. Tiedossa on hyvin menestyneitä nuoria yksilöitä ja jo käpyjä tuottaneita puita, mutta havaintoja on kirjattu myös pakkasen palelluttamista puista.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Koreansembra
Heimo: 
Pinaceae
Suku: 
Pinus
Laji: 
koraiensis
Koko: 
Suomessa saavuttanut n. 10 m. Kotiseudullaan jopa 30 m.
Kotipaikka: 
Mantšuria, Korea, Venäjän Kaukoitä, Keski-Japani.
Kuvaus: 
Vanhemmiten leveälatvuksinen puu, vuosiversoissa tiheä ruskea karvoitus, kävyt isoja kellertävän ruskeita, siemenet syötäviä..
Kasvupaikka: 
Aurinkoinen, ravinteikas, tuore kasvupaikka. Pienikin varjostus saattaa kuivattaa alaoksat nopeasti.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–IV.

Vipuvoimaa EU:lta    AEKR        elykeskus_vari_fin

Syndicate content