Skip to main content

Pinus

Pinus contorta var. latifolia - kontortamänty

pinus_contorta_yk_bc_jreinikainen.jpg

Kontortamänty on kotoisin kapealta pohjois-etelä-suuntaiselta vyöhykkeeltä Kalliovuorilta Pohjois-Amerikan länsiosista. Se on kapeahkolatvainen kaksineulasmänty, jonka hyvänä tuntomerkkinä ovat metsämäntymme (P. sylvestris) neulasia pitemmät, paksummat ja kierteiset, väritykseltään kelmeänvihreät neulaset. Puun runko on ohutkuorinen ja tummanharmaa, kuusen runkoa muistuttava, vailla kotimaiselle männylle ominaista punerrusta tai iän myötä muodostuvaa kilpikaarnaa. Kontortamänty on kulojen jälkeen leviävä pioneeripuu, jonka kävyt yleensä avautuvat vasta metsäpalon jälkeen.

Kontortamäntyä, joka tunnettiin aiemmin murraynmäntynä (P. murrayana), on Suomessa viljelty ulkomaisista havupuista lehtikuusen jälkeen eniten. Sitä on kasvatettu lähinnä talousmetsinä nopeakasvuisuutensa ja savimaallekin soveltuvan juuristonsa johdosta, ja sen suosio on vaihdellut vuosikymmenten saatossa. Laajamittaiseen metsätalouskäyttöön se ei ole vakiintunut, ja koristepuunakin se on jäänyt kuriositeetiksi.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Kontortamänty
Heimo: 
Pinaceae
Suku: 
Pinus
Laji: 
contorta
Muunnos (var.): 
latifolia
Koko: 
Suomessa täysikokoisena 15–25 m. Kotiseudullaan jopa 40 m.
Kotipaikka: 
Pohjois-Amerikan länsiosat.
Kuvaus: 
Kapealatvuksinen, harmaarunkoinen kaksineulasmänty. Erittäin tummanvihreät, 3-5 cm pituiset, kierteiset neulaset. Kovat kävyt, joiden kilvissä on usein terävä ota, säilyvät puissa pitkään avautumattomina. Ei muodosta kilpikaarnaa.
Kasvupaikka: 
Aurinkoinen–puolivarjoisa, keskiravinteinen, kuiva kasvupaikka. Hiekka- tai soramaa soveltuu hyvin, pärjää turve- ja savimaillakin.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–VII (VIII?), alkuperästä riippuen.

Pinus cembra subsp. sibirica (Pinus sibirica) - siperiansembra

Pinus cembra sibirica käpyoksa Mustilan kartano ©jsaarinen

Sembramännystä erotetaan kaksi alalajia, joista alppisembra (P. cembra subsp. cembra) kasvaa keski- ja itä-Euroopan vuoristoissa ja siperiansembra (Pinus cembra subsp. sibirica) laajalla alueella Uralin itäpuoleisessa Siperiassa.

Siperiansembra viihtyy parhaiten avoimilla paikoilla tuoreissa, runsasravinteisissa metsissä, mutta menestyy myös soistuneilla mailla ja paksuturpeisilla rahkasoilla. Se on hidaskasvuinen ja pitkäikäinen puu, joka saavuttaa jopa 800–1200 vuoden iän. Suorat, jäykät ja tummanvihreät neulaset ovat viiden neulasen kimppuina. Kävyt ovat kookkaita ja tynnyrinmuotoisia. Ne putoavat maahan kokonaisina, siemenet karisevat maahan vasta käpyjen lahotessa. Siemenet sisältävät runsaasti B-vitamiinia ja muita arvokkaita ravinteita, ne ovat tärkeää ravintoa sekä ihmisille että metsän eläimille.

Siperiansembra on ensimmäisiä Suomeen tuotuja koristepuita ja koristepuuna sitä meillä myös enimmäkseen kasvatetaan. Tosin 1700 -luvun lopulla hyödyn aikakaudella ja 1800 -luvun lopulla suurten nälkävuosien jälkeen sitä tuotiin myös ravintokasviksi. Kauniskasvuinen, tuuhea ja pyöreälatvuksinen siperiansembra on suosittu ja paljon käytetty puu, joka menestyy hyvin koko maassa. Avoimella paikalla kasvaessaan se säilyttää alaoksansa vihreinä pitkään, mutta toisaalta ränsistyy jo verrattain varhain, 50–60 vuoden ikäisenä. Mustilassakin siperiansembra kasvaa ränsistyneenä metsikkönä Kausalantien varressa.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Siperiansembra
Heimo: 
Pinaceae
Suku: 
Pinus
Laji: 
cembra
Alalaji (ssp.): 
sibirica
Koko: 
Suomessa täysikokoisena 8–18 m.
Kotipaikka: 
Siperian länsi- ja keskiosat.
Kuvaus: 
Kookas havupuu, jolla on tiheä, kupera tai kartiomainen latvus. Kiiltävät, tummanvihreät neulaset viiden kimppuina. Suuret kävyt, joissa syötävät, ravinteikkaat siemenet.
Kasvupaikka: 
Aurinkoinen kasvupaikka; tuore, runsasravinteinen, läpäisevä tai savipitoinen maa.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet (I–III) IV–VII. Viihtyy parhaiten Itä- ja Pohjois-Suomessa.

Pinus banksiana - banksinmänty

pinus_banksiana_kapyoksa_jreinikainen.jpg

Banksinmänty on pienehkö, epäsäännöllisen muotoinen puu, jolla on ruskeanharmaa runko, leveä latvus ja lyhyet, jäykät neulaset. Vanhoissa puissa käpyjä voi olla hyvinkin runsaasti, sillä kävyt eivät putoa siementen valmistuttua. Yleensä vasta metsäpalon kuumuus saa kävyt avautumaan ja siemenet varisemaan.

Banksinmänty kasvaa alavilla mailla Pohjois-Amerikan havumetsävyöhykkeessä, jossa sille kelpaavat kaikkein huonoimmatkin kasvupaikat. Suomessa banksinmäntyä näkee aniharvoin. Karulla tavalla kauniina puuna sitä voisi hyvin istuttaa vuorimännyn tapaan esimerkiksi modernin arkkitehtuurin yhteyteen avonaisille paikoille, joissa latvus pääsee kehittymään leveäksi.

Mustilassa banksinmäntyä on kasvatettu jo aivan arboretumin alkuvuosista, mutta se ei ole täyttänyt odotuksia sen enempää talous- kuin koristepuunakaan. Arboretumin perustaja A. F. Tigerstedt oli hyvin pettynyt puuhun, jota hän kuvasi käyräksi ja honteloksi.

Banksinmänty on nimetty Sir Joseph Banksin mukaan. Hän oli 1700-luvun jälkipuoliskon ja 1800-luvun alun tutkimusmatkailija, jonka ensimmäinen matka suuntautui Kanadaan. Kuuluisaksi hän tuli Australian matkastaan kapteeni Cookin Endeavour-laivalla.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Banksinmänty
Heimo: 
Pinaceae
Suku: 
Pinus
Laji: 
banksiana
Koko: 
Täysikasvuisena avoimella paikalla n. 7 m, metsän tungoksessa jopa 20 m.
Kotipaikka: 
Kalliovuorten itäpuolelta Atlantin rannikolle Kanadassa ja Pohjois-USA:ssa.
Kuvaus: 
Runko oksakas, latvus epäsäännöllinen. Jäykät neulaset, runsaasti pieniä, kovia käpyjä.
Kasvupaikka: 
Aurinkoinen. Menestyy kuivalla ja vaatimattomallakin kasvupaikalla.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–VII (VIII). Sopiva alkuperä menestynee lähes koko Suomessa.

Vipuvoimaa EU:lta    AEKR        elykeskus_vari_fin

Syndicate content