Skip to main content

Pinus

Pinus cembra - siperiansembra(mänty)

Avainsana(t)

Siperiansembra on siperianpihdan ohella vanhimpia koristehavupuitamme. Laji on kaunis tuuhea pyöreälatvuksinen koristepuu ja menestyy hyvin koko Suomessa, mutta kerrotaan, että viime vuosisadan puolella lajin viljelyä pyrittiin edistämään myös sen vuoksi, että sembramännyn suurikokoisista siemenistä saisi nälkävuosina jatketta niukkaan ruokalistaan.

Maailmalla kasvaa runsaasti mäntyjä, joiden siemenet ovat suurikokoisia ja yleensä maukkaita. Siemeniä kerätään yhä nykyään ravinnoksi, mutta tiedetään, että mm. Kalliovuorten intiaanien talviravinnossa sikäläisten sembralajien siemenet saattoivat olla hyvin merkittävä lisä. Tiedetään myös että Etelä-Euroopassa jo antiikin ajoista lähtien on viljelty pinjaa (Pinus pinea) sen suurten syötävien siementen vuoksi.

Sembramänty erotetaan kahdeksi eri roduksi, jotka kasvavat toisista erillään. Alppisembra esiintyy Alpeilla ja pieninä esiintyminä Tatralla sekä Karpaateilla. Täällä laji kasvaa vuoristometsien ylimmissä osissa yhdessä kuusen, euroopanlehtikuusen sekä vuorimännyn kanssa. Siperiansembra, jota meillä kasvavat sembrat useimmiten ovat, kasvaa laajalla alueella Amurin alueen länsipuolelta Uralin länsipuolelle saakka viimeisten esiintymien ulottuessa aina Vienanjoelle asti.

Sembramänty vaatii avonaisen kasvupaikan ja mielellään tuoreen, ravinteikkaan maan. Venäjällä puu kasvaa myös usein soistuneilla mailla ja jopa paksuturpeisilla rahkasoilla. Laji mainitaan myös hyvin pitkäikäiseksi saavuttaen jopa 800- 1200 vuoden iän. Teoreettisesta pitkäikäisyydestään huolimatta sembrat ovat meillä lähes aina ränsistyneet alaoksiltaan jo melko varhain 50-60 v. iällä ja muuttuneet ainakin koristepuina vähemmän viehättäviksi. Mutta siihen asti puu usein on latvusmuodoltaan mitä kaunein ja tasaisen tuuhea.

Sembramänty on makedonianmännyn ohella ainoa meillä kokeiltu 5- neulasmänty, jota ei sanottavammin vaivaa viisineulasmäntyjen tervasroso (Cronartium ribicola).  Lue lisää »

Kasvin perustiedot
Suku: 
Pinus
Laji: 
cembra

Pinus banksiana - banksinmänty

Avainsana(t)

Banksinmänty on Amerikan mantereen pohjoisin mäntylaji, ja eräs niistä melko harvoista männyistä, joita on saatu Suomessa menestymään ottaen huomioon, että 80-90 lajia käsittävä Pinus-suku on kaikkein runsaslajisin havupuusuku. Mäntyjen menestymistä ei ilmeisestikään aina rajoita niinkään meidän kylmä ilmasto tai lyhyet kasvukaudet, vaan muista havupuista poiketen eräät sienitaudit, joista tunnetuin on monia viisineulasmäntyjä vaivaava valkomännyntervasroso (Cronartium ribicola). Monet männyt ovat myös ilmeisesti tarkkoja kasvatusolosuhteiden suhteen ja esimerkiksi liika syyskosteus tuhoaa eräät kuivien alueiden männyt.

Banksinmänty ei kuitenkaan ole vaativa kasvupaikan suhteen, vaan se on ilmeisesti eräs vähimmällä toimeentuleva puulaji, ainakin kun puhutaan maaperän ravinteista. Luontaisena laji kasvaa Pohjois-Amerikan havumetsävyöhykkeellä Kalliovuorten itäpuolelta Atlantille saakka. Pohjoisessa laji ei mene aivan puurajalle saakka, ja esiintyy etelässä suuressa osaa Minnesotaa, Michicania ja Wisconsinia. Lajille tyypillisiä kasvupaikkoja ovat mm. karut hiekkakankaat. Banksinmännyn vähäisiä ravinnevaatimuksia on yritetty hyödyntää myös Keski- Euroopassa, missä jo 1700-luvun loppupuolelta lähtien on viljelty lajia kaikkein laihimmilla hiekkakankailla, tosin kiinnostus lajiin metsätalouskäyttöön loppui jo tämän vuosisadan puolessavälissä. Suomessa saadut kokemukset viittaavat siihen, että laji olisi meille lähinnä mielenkiintoinen lisä dendrologisiin kokoelmiin. Lue lisää »

Kasvin perustiedot
Suku: 
Pinus
Laji: 
banksiana

Ulsike 1993: 45. Pinus aristata - aristatamänty

Avainsana(t)

Ulkomaisten kasvilajien menestymistutkimuksessa eli Ulsike-projektissa laadittiin vuosien 1992-1997 koelajeista kuvaukset. Tämän sivun tiedot koskevat siten tiettyä koesiemenerää ja ovat saattaneet päivittyä mm. Ulsike-projektista saatujen kokemusten perusteella.

koe-erän tunnus: K09-93-021

alkuperä: Carson, New Mexico, USA, 3 000 m.m.p.y. 37 00' x 106 00'

Aristatamänty (engl. Fox Tail Pine tai Bristlecone Pine) kasvaa eteläisten Kalliovuorten rinteiden ylimmissä metsiköissä Kaliforniasta Coloradoon saakka. Korkeimmilla (2 500- 3 500 m) kasvupaikoilla laji tekee seuraa mm. Pinus flexilis-lajille.

Laji on luontaisilla kasvupaikoillaan hyvin hidaskasvuinen. Nevadassa kasvaa jopa 4 700- vuotiaita puuvanhuksia, jotka ilmeisimmin ovat vanhimpia tunnettuja eläviä puita. Lajista käytetään toisinaan myös nimeä revonhäntämänty (engl. Fox Tail Pine), mikä johtuu lajin ketunhäntää muistuttavista tuuheista oksista, johon neulaset kiinnittyvät koko oksaa ympäröiden. Puut kasvavat 5- 15 metriä korkeiksi.

Lajia on käytetty koristekasvina Amerikassa sen hitaan kasvun ja tiiviin muotonsa vuoksi.

Aristatamännyn siemen hyötyy lyhyestä kylmäkäsittelystä 30 vrk, mutta itänee tyydyttävästi suoraan kylvettynä. Kylvös peitetään hiekalla siten, että siemen peittyy. Ennen kylvöä siementä liotetaan 1-2 vrk.

Kasvin perustiedot
Suku: 
Pinus
Laji: 
aristata

Vipuvoimaa EU:lta    AEKR        elykeskus_vari_fin

Syndicate content