Kapealehtinen keltapäivänlilja on vanha perinneperenna. Siitä käytetään myös nimeä sitruunalilja. Päivänliljat eivät nimestään huolimatta ole sukua liljoille, vaan kuuluvat omaan heimoonsa. Niiden tieteellinen nimi Hemerocallis tulee kreikasta ja tarkoittaa "kaunis vain päivän verran".
Keltapäivänlilja kukkii kesä–heinäkuussa siroin, heleänkeltaisin ja sitruunalta tuoksuvin liljamaisin kukin, jotka ovat viuhkomaisesti kapean varren päässä. Yksittäinen kukka kuihtuu nopeasti, mutta uusia avautuu viereen. Kukat kohoavat selvästi rehevän lehdistön yläpuolelle. Kukkanuppuja syödään Kiinassa esimerkiksi keitoissa ja friteerattuina.
Keltapäivänlilja on helppohoitoinen perenna ja sen lehtimättäät ovat näyttäviä ilman kukintaakin. Kasvi viihtyy myös puolivarjossa ja siten myös metsäpuutarhassa. Mustilassa sitä löytyy muun muassa Pähkinärinteeltä.
Komeapäivänlilja on alkuperästä riippuen kesä- tai heinäkuussa kukkiva perenna. Sillä on keltaoranssit, hieman tuoksuvat suppilomaiset kukat, ja yksi kukka kukkii vain päivän verran, mistä päivänliljat ovat saaneet suomalaisen nimensä. Kukinta-aika muodostuu kuitenkin pidemmäksi, koska uusia kukkia avautuu joka päivä. Tieteellisen nimen jälkiosa esculenta merkitsee syötävää, ja päivänliljoja onkin ainakin parituhatta vuotta kasvatettu vihanneksena Aasiassa.
Tätä nykyä päivänliljat ovat koristekasveja, joista kehitetään yhä uusia risteymiä ja muunnoksia. Niiden kukkien värivalikoima on laaja, ja kaksi- tai kolmivärisiäkin lajikkeita on. Myös kasvutavan, korkeuden ja kukinta-ajan vaihtelu on suurta.
Komeapäivänlilja muodostaa viihtyessään ison tuppaan ja kukkavarret kohoavat metrin korkeuteen. Komeapäivänlilja on kotoisin Itä-Aasiasta ja siellä se kasvaa vuoristoniityillä ja metsän rajassa. Se siis kukkii myös puolivarjossa.
English
Русский
Svenska
Suomi