Skip to main content

Quercus

Quercus ellipsoidalis - keskilännentammi

quercus_ellipsoidalis_ruska_jsaarinen.jpg

Kaunislehtinen keskilännentammi on yksi lupaavimmista pohjoisamerikkalaisista tammilajeista ja tuotiin Suomen ensi kerran Arboretum Mustilan siemenkeruumatkalla 1993. Se kasvaa luontaisena kylmätalvisella vyöhykeellä Suurten järvien länsi- ja lounaispuolella, jossa monet muut Pohjois-Amerikan tammilajit eivät oikein enää menesty, ja kasvaa karunpuoleisilla mäkimailla yhdessä mm. amerikanpunamännyn (Pinus resinosa) kanssa.

Keskilännentammi ei kasva järin suureksi kotimaassaankaan, joten meillä sen voisi olettaa sopivan pienellekin pihalle. Mustilassa keskilännentammen lehdet tuleentuvat reilusti aikaisemmin kuin punatammen ja sen kauniit, punatammen lehteä pienemmät ja syväliuskaisemmat lehdet saavat joka vuosi näyttävän, viininpunaisen syysvärin.

Kasvutavan puolesta keskilännentammi yläviistoine yläoksineen ja riippuvine alaoksineen muistuttaa otatammea (Quercus palustris). Vanhoihin puihin jää oksantynkiä sellainen määrä, että puu antaa lehdettömänä piikkisen vaikutelman.

 

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Keskilännentammi
Heimo: 
Fagaceae
Suku: 
Quercus
Laji: 
ellipsoidalis
Koko: 
10–20 m, Suomessa 4–10 m.
Kotipaikka: 
Yhdysvaltain Keskilänsi, Suurten järvien länsipuolella.
Kuvaus: 
Kesävihanta puu, jolla on syvähalkoiset teräväkärkiset lehdet. Viininpunainen syysväri. Terho munanmuotoinen, kypsyy toisena kesänä hedelmöityksestä.
Kasvupaikka: 
Aurinkoinen, keskiravinteinen, kuivahko ja hapan hiekkamaa. Kalkikarttaja. Vaatii meillä lämpimän kasvupaikan ehtiäkseen tuleentua.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–III.

Quercus macrocarpa - takiaistammi

quercus_macrocarpa_ojussila.jpg

Pohjois-Amerikassa kasvaa yli 70 tammilajia, joista kaikkein laajimmalle on levinnyt suuri ja majesteettinen takiaistammi. Suurikokoista terhoa kannattelevan kehdon reuna on takiaismaisesti karvainen, mistä puu on saanut suomenkielisen nimensä.

Parhailla kasvupaikoilla takiaistammi saattaa kasvaa lähes 40 metrin korkuiseksi, mutta karuimmilla paikoilla se jää pienikokoiseksi ja vänkkyräiseksi. Usein oksiin muodostuu runsaasti leveitä korkkipalteita, jotka korostavat puun karua ja piikkistä yleisilmettä.

Kotimaassaan takiaistammi on merkittävä lehtipuu, jonka teollinen käyttö on laajaa. Puutavarasta tehdään muun muassa tynnyreitä alkoholijuomien säilytykseen. Suuret terhot kelpaavat paitsi eläinten myös ihmisten ravinnoksi. Parhaiden puiden terhot kelpaavat murskattuna leipä- tai kakkutaikinan jatkeeksi jopa sellaisenaan, mutta yleensä muutama liotuskerta on tarpeen parkkiaineiden poistamiseksi.

Suomessa takiaistammen menestyminen on ollut vaihtelevaa. Mustilan keruumatkojen äärimmäisen pohjoiset takiaistammet menestyvät hyvin Oulussa, mutta riutuvat arboretumin omissa istutuksissa. Kenties mantereisesta ilmastosta kotoisin oleva takiaistammi menestyy paremmin maan itä- ja pohjoisosissa, tai vaatisi toisenlaista maaperää kuin Mustilassa.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Takiaistammi
Heimo: 
Fagaceae
Suku: 
Quercus
Laji: 
macrocarpa
Koko: 
3–10 m. Luonnossa jopa 30 m.
Kotipaikka: 
Pohjois-Amerikan keskiosat Kanadasta Meksikonlahdelle.
Kuvaus: 
Kesävihanta suuri puu, jolla syvään liuskoittuneet lehdet ja korkkipalteiset versot. Meillä hidaskasvuinen.
Kasvupaikka: 
Aurinkoinen paikka, keski- tai runsasravinteinen, kuiva tai tuore kasvualusta.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet (I–V). Menestyminen vaihtelevaa ja riippuu alkuperästä.

Quercus mongolica subsp. crispula - japanintammi

Quercus mongolica ©jr

Mongoliantammi (Q. mongolica) kasvaa laajalla alueella Itä-Aasiassa ja siitä on kuvattu useita alalajeja ja muotoja, joita toisinaan on pidetty itsenäisinäkin lajeina. Suomessa parhaiten on menestynyt mereinen alalaji japanintammi, sillä se kestää paremmin epävakaata ja vaihtelevaa ilmastoa. Pohjoiset alkuperät Hokkaidon ja Sahalinin saarilta kestävät myös kovia pakkasia. Mustilassa niitä on istutettu muun muassa Pohjoisrinteelle Japaniksi kutsutulle alueelle.

Japanintammi (subsp. crispula) kasvaa luontaisena Japanin kaikilla pääsaarilla ja myös niiden pohjoispuolella Sahalinilla ja Kuriileilla. Mantereella kasvaviin mongoliantammiin verrattuna japanintammi on monella tapaa laadukkaampi. Se on nopeakasvuinen ja suorarunkoinen ja lähtee kasvuun niin myöhään, etteivät keväthallat yleensä uhkaa uutta kasvua. Terhoja kehittyy runsaasti jo nuoriinkin puihin. Lehvästö saa kauniin punaisen tai keltaruskean syysvärin ennen muita meillä menestyviä tammilajeja, mikä myös kielii sopeutumisesta kylmään ilmastoon.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Japanintammi
Heimo: 
Fagaceae
Suku: 
Quercus
Laji: 
mongolica
Alalaji (ssp.): 
crispula
Koko: 
Luonnossa jopa 30 m. Suomessa jää todennäköisesti matalammaksi.
Kotipaikka: 
Venäjän Kaukoitä, Korea, Japani.
Kuvaus: 
Yksirunkoinen, latvukseltaan epäsäännöllinen, kesävihanta, juurivesaton, yksikotinen ja tuulipölytteinen puu. Pitkittäisuurteinen harmaa runko ja mustat tai punertavat oksat. Lehdet ovat jopa 23 cm pituisia ja 11 cm leveitä, pyöristynein, matalahkoin liuskoin. Voi elää jopa 800-vuotiaaksi.
Kasvupaikka: 
Aurinkoinen ja keski- tai runsasravinteinen kasvupaikka. Hapan ja tuore kasvualusta. Näyttää sietävän myös savimaata.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–III. Riippuu alkuperästä.

Vipuvoimaa EU:lta    AEKR        elykeskus_vari_fin

Syndicate content