Pohjoisamerikkalainen rotkokielo muistuttaa ensi näkemältä kotimaisia kallio- ja lehtokielojamme (Polygonatum odoratum, P. multiflorum). Rotkokielon kukat eivät kuitenkaan ole lehtihangoissa, vaan puhkeavat kukintoihin korkeiden, kauniisti kaartuvien versojen päihin kesäkuussa. Syksyyn mennessä tilalle kehittyvät pahanmakuiset, myrkylliset marjat, joissa jokaisessa on yksi iso siemen. Yhtäaikaa punaisten marjojen kanssa lehdet saavat kauniin keltaisen syysvärin. Lehtien keltainen muuttuu syksyn edistyessä ruskeaksi ja versot taipuvat maahan. Jos marjoja ei kerätä eikä maata isommin kaivella, rotkokielokasvuston viereltä löytyy myöhemmin pikkutaimia. Siemenet itävät yleensä vasta toisena keväänä.
Reheviä kasvustoja muodostava rotkokielo luetaan nykyisin luonnonvaraisen oravanmarjamme (Maianthemum bifolium) kanssa samaan sukuun. Oravanmarja on paljon pienempi eivätkä nämä kaksi muutenkaan ulkonäöltään muistuta toisiaan. Mustilassa rotkokieloa ja oravanmarjaa voi nähdä samalla kasvupaikalla Havuterassin alapuolisessa makedonianmäntymetsikössä (Pinus peuce).
English
Русский
Svenska
Suomi