Skip to main content

Vaccinium

Vaccinium vitis-idaea - puolukka

Vaccinium vitis-idaea ©Kristian Theqvist

Puolukka ja mustikka (Vaccinium myrtillus) ovat suomalaisten kangasmetsien tyyppikasveja. Mustikka viihtyy lehtomaisissa ja tuoreissa kangasmetsissä, puolukka puolestaan suosii valoisia, kuivahkoja kangasmetsiä. Mustilassa mustikka tekee tilaa puolukalle valoisissa, karuissa männiköissä ja Kotikunnaan lakiosissa kallioiden liepeillä.

Puolukan happamia, maukkaita marjoja on syöty iät ja ajat Suomessa ja muualla pohjoisen havumetsävyöhykkeen alueella. Marjoissa on monia terveellisiä ainesosia sekä luonnollista säilöntäainetta, bentsoehappoa, jonka ansiosta ne säilyvät pitkään viileässä omaan mehuunsa säilöttynä.

Puolukka sopii hyvin myös maata peittäväksi puutarhakasviksi ns. nummipuutarhaan: riittävän karuun hiekka- ja turvemaahan, jossa rikkaruohot eivät pääse sitä tukehduttamaan.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Puolukka
Heimo: 
Ericaceae
Suku: 
Vaccinium
Laji: 
vitis-idaea
Koko: 
10–30(–50) cm varpu.
Kotipaikka: 
Boreaaliset ja arktiset alueet ympäri pohjoista pallonpuoliskoa.
Kuvaus: 
Monivuotinen, pysty tai koheneva varpu, jolla on valkoiset, ruukkumaiset kukat ja punaiset, syötävät marjat. Pienet, talvehtivat lehdet ovat tummanvihreät ja kiiltävät.
Kasvupaikka: 
Aurinkoinen tai puolivarjoinen, niukkaravinteinen, kuiva tai tuore, hapan metsämaa.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–VIII.

Vaccinium myrtillus - mustikka

Vaccinium myrtillus ©Susanna

Mustikka on suomalaisten metsien tyyppikasvi. Valtaosa Suomen kivennäismaista on mustikkatyypin (MT) tuoretta kangasmetsää. Myös Mustilan Kotikunnaan metsät ovat pääosin mustikkatyyppiä tai oravanmarja-mustikkatyypin (OMT) lehtomaista kangasmetsää.

Mustikka viihtyy hikevässä metsämaassa puuston suojassa. ”Oma maa mansikka, muu maa mustikka”, se oli kriteeri, joka ratkaisi riitatilanteet menneinä aikoina, jolloin kuka tahansa saattoi vallata kruunun metsistä uutta peltoa kaskeamalla. Entisille kaskipelloille kasvoi ensin mansikkaa (Fragaria vesca) ja pensaita, ja kesti kauemmin ennen kuin puut ja mustikka valtasivat alueet. Mansikkaa kasvava maa oli siis vielä jonkun omaa maata. Jos siinä jo kasvoi mustikkaa, se maa oli muuta maata, jonka uusi valtaaja saattoi ottaa käyttöönsä.

Mustikanvarvut säilyvät lumen suojissa talven yli vihreinä ja ovat tärkeä talvinen ravinnonlähde metsäneläimille. Keväällä ja alkukesällä mustikan kukat houkuttelevat monenlaisia hyönteisiä, erityisesti kimalaisia. Loppukesällä mustikan tummansiniset, aromikkaat marjat maistuvat niin linnuille kuin ihmisillekin. Mustikan marjat sisältävät runsaasti antosyaaneja, väriaineita, jotka kuuluvat flavonoideihin. Flavonoideilla on todettu olevan huomattavia terveysvaikutuksia.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Mustikka
Heimo: 
Ericaceae
Suku: 
Vaccinium
Laji: 
myrtillus
Koko: 
10–40 cm varpu.
Kotipaikka: 
Euraasian pohjoisosat.
Kuvaus: 
Monivuotinen varpu. Kukkii toisen vuoden versoilla. Tummansiniset, vahapeitteiset marjat ovat voimakasaromisia ja sisältävät runsaasti flavonoideja. Kauniin punakeltainen syysväri.
Kasvupaikka: 
Puolivarjoinen, suojaisa kasvupaikka. Keski–runsasravinteinen, tuore, hapan metsämaa.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–VIII. Varvut tarvitsevat tarlvella lumipeitteen suojakseen. Kukat hallanarkoja.

Vipuvoimaa EU:lta    AEKR        elykeskus_vari_fin

Syndicate content