Glehninkuusi on nimetty Venäjällä vaikuttaneen baltiansaksalaisen kasvitieteilijän Peter von Glehnin kunniaksi. Mustilassa glehninkuusella on pitkä historia, sillä ensimmäiset istutukset tehtiin Mustilan "hovihankkijan", tanskalaisen Johannes Rafnin 1908 Japanista toimittamista siemenistä kasvatetuilla taimilla. Vanha metsikkö Tuijapuistossa on upeassa kunnossa vielä yli sadan vuoden iässä, mitä ei todellakaan voi sanoa monesta Mustilassa viljellystä eksoottisesta kuusilajista. Kulkija kohtaa glehninkuusen kuitenkin todennäköisemmin nuorena, 1995 istutettuna metsikkönä Pohjoisrinteen tienvarressa.
Glehninkuusi on mereiseen ilmastoon sopeutunut puu, joka lähtee kasvuun yli kaksi viikkoa kotimaista kuusta myöhemmin. Tällöin sen vuosikasvu on suojassa kuusia vaivaavilta halloilta. Koristepuuna se on jäänyt suotta unohduksiin, eikä glehninkuusen kasvatusta joulupuuna liene vielä edes kokeiltu. Oksiston rakenne on kaunis, latvuksesta hillitysti yläviisto itäaasialaisten puiden tapaan, ja lyhyistä, tumman- ja aavistuksen sinertävänvihreistä neulasista muodostuva lehvästö on silmiähivelevän tiheä ja tuuhea. Rungot ovat järeitä ja kauniin punertavanruskeita. Näissä puissa kelpaa havupuiden kauneutta arvostavan kulkijan lepuuttaa silmiään, mikäli malttaa nähdä hieman vaivaa ja samota harvoin kuljettua polkua lehtikuusikon eteläreunaa pitkin Tuijapuiston koilliskulmaan, jossa vanhat glehninkuuset kasvavat metsänaukion reunassa.
English
Русский
Svenska
Suomi