Skip to main content

Hemlokkimetsä

Chamaecyparis lawsoniana - lawsoninsypressi

chamaecyparis_lawsoniana_siemen_tanska_jreinikainen.jpg

Uhanalainen lawsoninsypressi esiintyy luontaisena vain Klamath-vuoriston laaksoissa Oregonin ja Kalifornian rajaseuduilla. Se edustaa puiden raskasta sarjaa, sillä se voi kasvaa 70 metrin korkuiseksi ja sen runko voi olla halkaisijaltaan neljä metriä. Ikää vanhimmalla elossa olevalla puulla kerrotaan olevan yli 1800 vuotta. Uhanlaiseksi tämän puun on tehnyt sienitauti (Phytophtora lateralis), joka ilmeisesti ihmisen tuomana on levinnyt lawsoninsypressin luontaisille kasvupaikoille. Puu ei kestä juuristoon leviävää tautia, vaan näivettyy vääjäämättä tartunnan saatuaan.

Läwsoninsypressi tuotiin Eurooppaan 1854 ja se sai nimensä skotlantilaisen Lawson & Son -taimiston mukaan. Laji osoittautui pian uskomattoman muuntelevaksi: yhdestä siemenerästä saatettiin saada kymmenittäin erilaisen kasvutavan ja värisävyn omaavia taimia. Länsi-Euroopassa lawsoninsypressilajikkeet ovatkin nykyään puutarhojen suosituimpia havupuita.

Suomessa lawsoninsypressilajikkeet ovat menestyneet yleensä huonosti, mutta toki tästäkin säännöstä löytyy iloisia poikkeuksia. Mustilassa lawsoninsypressejä on kasvatettu arboretumin alkuvuosista lähtien ilmeisen monenlaisina muunnoksina ja lajikkeina, joiden menestyminen on ollut vaihtelevaa. Poikkeuksellisen kylminä talvina parhaatkin ovat vaurioituneet lumenpäällisin osin.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Lawsoninsypressi
Heimo: 
Cupressaceae
Suku: 
Chamaecyparis
Laji: 
lawsoniana
Koko: 
Suomessa täysikokoisena 2–5(–10) m, kotiseudullaan jopa 40 m.
Kotipaikka: 
Suppea alue Yhdysvaltain länsirannikolla.
Kuvaus: 
Monimuotoinen, ainavihanta havupuu, josta on nimetty satoja lajikkeita. Luonnonmuodon lehvät ovat tuija- tai sypressimäise. Lajikkeiden lehvästö voi olla suomumainen tai neulasmainen ja niissä on monia värisävyjä.
Kasvupaikka: 
Puolivarjo–varjo. Humuspitoinen, runsasravinteinen ja tuoreena pysyvä kasvualusta. Vaatii suojaa viimalta ja kevätauringolta.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I (II). Vaurioituu herkästi kylminä talvina.

Cupressus nootkatensis - nutkansypressi

chamaecyparis_nootkatensis_siemen_copenhagen_jreinikainen.jpg

Nutkansypressi on pitkine, nuokkuvine oksineen ja riippuvine pikkuoksineen Välimerensypressin (Cupressus sempervirens) täysi vastakohta. Tuuhea sinivihreä lehvästö peittää lähes kokonaan kauniin kanelinruskean, pitkinä säikeinä pinnastaan repeilevän koristeellisen rungon. Kuumina päivinä nutkansypresseistä löyhähtää väkevä, lyijykynämäinen tuoksu.

Nutkansypressi kasvaa vuoristopuuna Pohjois-Amerikan länsirannikon tuntumassa. Parhailla kasvupaikoillaan se voi kasvaa jopa 40-metriseksi ja saavuttaa yli 1000 vuoden iän. Sadan viime vuoden kuluessa nutkansypressi on ilmeisesti kärsinyt ilmastonmuutoksesta ja puita on kuollut hälyttävissä määrin sen kotiseudulla.

Eurooppaan nutkansypressi on tuotu 1800-luvun puolivälissä. Nutkansypressistä on nykyisin kaupan kymmenkunta muoto- ja värimuunnosta lajikkeiksi nimettyinä. Nutkansypressi on sypresseistä kestävimpiä ja sitä viljellään hyvin harvinaisena eteläisessä Suomessa. Mustilassa se on jo menestymisalueensa äärirajoilla. Edullisella kasvupaikalla osa puista on kehittynyt puumaisiksi toisten jäädessä pensaiksi. Isoistakin puista näkee, miten ne ovat menettäneet neulasensa lumenpinnan yläpuolelta vajaan metrin matkalta kaikkein kylmimpinä talvina.

Vuosituhannen vaihteen jälkeen nutkansypressistä on tullut kasvisystematiikan kuuma peruna, ja se on vaihtanut sukua useaan otteeseen päätyen viimeisimmän (2009) tulkinnan mukaan aitojen sypressien sukuun (Cupressus). (lisätietoja http://www.mapress.com/phytotaxa/content/2011/f/pt00019p070.pdf). 

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Nutkansypressi
Heimo: 
Cupressaceae
Suku: 
Cupressus
Laji: 
nootkatensis
Koko: 
Suomessa 2–10 m. Kotiseudullaan jopa 40 m.
Kotipaikka: 
Kaskadivuoristossa Alaskasta pohjoiseen Kaliforniaan. Sisämaassa pieninä erillisinä esiintyminä.
Kuvaus: 
Nuokkovaoksainen ja -latvainen, tumman sinivihreä havupuu. Oksat ulottuvat laajalle ja toisen asteen oksanhaarat riippuvat antaen puusta riippaisen vaikutelman. Kuori on ohut, harmahtavasta suklaanruskeaan, vanhemmiten repeytyy litteinä, nauhamaisina riekaleina.
Kasvupaikka: 
Puolivarjo–varjo, runsasravinteinen, tuore tai kostea kasvupaikka läpäisevässä maassa.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I (II–III).

Abies amabilis - purppurapihta

Abies amabilis ©jaakko

Purppurapihtaa pidetään yleisesti kauneimpana Mustilassa kasvavana pihtana. Se onkin ansainnut tieteellisen nimensä, jossa amabilis tarkoittaa miellyttävää tai rakastettavaa. Purppurapihdan tummanvihreät havut ovat verrattoman koristeellisia ja sen kasvutapa uljas; oksat asettuvat sulkamaisina kiehkuroina toistensa lomaan muodostaen sopusuhtaisen ja rauhallisen kokonaisuuden. Vaikka tämä pihtalaji aikuisena kasvaa nopeastikin komeaksi, tuuheaksi puuksi, se on taimena turhauttavan hidaskasvuinen, vaatelias ja hiukan oikutteleva, kuten havupuiden prinsessalta kenties sopii odottaakin.

Purppurapihta on kotoisin Pohjois-Amerikan luoteisosista. Se viihtyy kosteissa metsiköissä Tyynenmeren rannikkovyöhykkeen laaksoissa ja vuorenrinteillä. Suomessa laji menestyy ainoastaan maan eteläisimmissä osissa. Mustilassa kasvava alkuperä on osoittautunut hämmästyttävän talvenkestäväksi, mikä viittaa siihen, että siemenet on ilmeisesti kerätty lajin levinneisyysalueen mantereisista osista. Mustilan vanhimmat, yli 30-metriset puut arboretumin perustajan A. F. Tigerstedtin haudan vieressä on kylvetty 1892 ja istutettu 1915. Suurin osa nuoremmista istutuksista on niiden jälkeläisiä.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Purppurapihta
Heimo: 
Pinaceae
Suku: 
Abies
Laji: 
amabilis
Koko: 
Täysikasvuisena 20–35 m puu (kotiseudullaan jopa 60 m).
Kotipaikka: 
Pohjois-Amerikan luoteisosat Tyynenmeren rannikkovyöhykkeellä.
Kuvaus: 
Tuuhea oksisto ja säännöllisen levollinen kasvutapa. Neulaset ovat päältä syvänvihreät ja alta hopeanhohtoiset, ja peittävät oksan sekä sivuilta että päältä. Tynnyrimäiset, purppuranväriset kävyt kehittyvät vain vanhoihin puihin.
Kasvupaikka: 
Puolivarjo, keski- tai runsasravinteinen, tuore, läpäisevä ja hapahko humusmaa. Taimena kasvatettava suojassa suoralta kevätauringon paahteelta. Sietää hyvin varjoa.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–II (III–V). Läpäiseville, runsaslumisilla paikoilla menestyy Pohjois-Karjalaa myöten.

Vipuvoimaa EU:lta    AEKR        elykeskus_vari_fin

Syndicate content