Alppirusulaakso

Isolehtinen tulppaanipuu oli yksi ensimmäisistä Amerikan mantereelta Eurooppaan tuoduista puulajeista, eikä syyttä, sillä 50-metriseksi kasvavan ja keltaisin, suurin tulppaaninkukin koristellun puun on täytynyt olla 1600-luvun eurooppalaisille aivan vastustamaton näky.

Tulppaanipuu on magnolioiden sukulainen ja kehityshistorialtaan hyvin vanha. Jo liitukauden 100 miljoonaa vuotta vanhoista fossiilikerrostumista on löytynyt tyypillisiä tulppaanipuun lehtiä. Liuskaisen lehden kärki näyttää siltä, kuin se olisi katkaistu. Tulppaanipuu kukkii alkukesällä lehtevänä, joten kukat jäävät pääosin lehvästön peittoon. Puu saa syksyllä upean keltaoranssin syysvärin.

Tulppaanipuu kasvaa parhaiten Yhdysvaltain Alleghany-vuoriston rinteillä. Levinneisyysalueensa luoteisosissa se joutuu sietämään talvia, jotka muistuttavat suomalaisia oloja. Meillä tulppaanipuu on kuitenkin aivan äärirajoillaan ja vain muutamia pensasmaisia puita on saatu säilymään suojaisilla paikoilla etelärannikolla pidempiä aikoja. Alkuperällä näyttää olevan merkitystä tulppaanipuun kestävyydelle, mutta kestävimmät alkuperät ovat erittäin vaikeasti saatavilla.

'Haaga' on erittäin kestävä, keskikorkea alppiruusulajike. Sen kukat ovat vaaleanpunaiset ja ylimmässä terälehdessä on tumma täplitys. Kaunis kukinta peittää pensaan kesäkuun puolenvälin tienoilla. 'Haagan' emona on ollut mustilanalppiruusu (R. brachycarpum var. tigerstedtii) ja pölyttäjänä 'Dr. H. C. Dresselhuys'. Kasvutapa on pyöreän säännöllinen ja pensas kasvaa kymmenessä vuodessa runsaan 1,5 metrin korkuiseksi. Mustilan Alppiruusulaaksoon 2000-luvun alussa istutetut pensaat ovat kasvaneet jo kahden metrin korkeuteen.

Kelta-atsalea on suosittu puutarhakasvi, jolla on muutamia hienoja ominaisuuksia. Kukinta alkaa jo lehtien puhjetessa ja etenee portaittain, joten kukinta-aika on pitkä. Kukat tuoksuvat voimakkaasti ja jo muutama pensas puutarhassa luo etelämaalaisen tunnelman. Kelta-atsalea on tavattoman sopeutuvainen ja koska se on kotoisin enimmäkseen hyvin mantereisesta ilmastosta, sen talvenkestävyys on yleensä hyvä. Lisäksi se voi levitä juurivesoista, joten sillä on Rhododendron-suvussa vain harvoin esiintyvää uusiutumiskykyä.

Vanha sanonta "kauneimmankin ruusun alla piilee piikki pistävä" pitää vertauskuvallisesti paikkansa myös kelta-atsalean kohdalla. Se nimittäin sisältää ihmiselle myrkyllistä grayanotoksiinia. Antiikin ajan kreikkalainen kirjailija ja sotapäällikkö Ksenofon kertoo teoksessaan Anabasis sotajoukkoaan nykyisessä Kurdistanissa kohdanneesta oudosta sairaudesta. Tuon alueen asukkaat tiesivät varoa "hullua hunajaa", mutta kaukaa Kreikasta tulleelle sotajoukolle makeannälkä oli tuottaa turmion. Sotilaiden keräämä hunaja oli peräisin kelta-atsaleasta, jonka myrkyllistä mettä kyseisen alueen mehiläiset ovat erikoistuneet hyödyntämään. Sotajoukko toipui aikansa kärvisteltyään, ja kelta-atsalea pääsi sotahistorian lehdille.