Rotkohemlokki kasvaa luontaisena pienellä alueella Yhdysvalloissa Appalakkien vuoristoissa ja on hyvin harvinainen. Sen kasvupaikkoja ovat karut kallioiset rinteet ja rotkot 750–1200 metrin korkeudella, samoilla alueilla, joilla kasvavat muun muassa virginianalppiruusu (Rhododendron catawbiense) ja leveälehtikalmia (Kalmia latifolia). Korkeimmillaan noin 30 metrin pituiseksi kasvava rotkohemlokki on muita Pohjois-Amerikan hemlokkeja pienempi ja muistuttaa ulkomuodoltaan kanadanhemlokkia (T. canadensis), jolle se onkin läheistä sukua.
Rotkohemlokkia on kasvatettu Suomessa vain Metsäntutkimuslaitoksen koeviljelmillä ja Mustilassa. Alppiruusulaaksoa koristaa yhä Arboretumin alkuvuosilta peräisin oleva rotkohemlokkiryhmä. Rotkohelmokki on kuin tummasävyisempi ja arvokkaampi versio kanadanhemlokista. Oksat ja latvat nuokkuvat kanadanhemlokin tapaan, mutta puut ovat pienempiä ja kapeampilatvuksisia. Rotkohemlokin juuristo ulottuu kanadanhemlokkia syvemmälle, mikä tekee siitä oivallisen metsäpuutarhakasvin.
Kanadanhemlokki kasvaa laajalla alueella itäisessä Pohjois-Amerikassa. Se on muiden hemlokkien tapaan metsän viimeisen kehitysvaiheen puu, joka nuorena viihtyy varjostavan puuston alla. Varjoon sopeutumisesta kielii sen tuuhea, oksat peittävä neulasisto. Hemlokeille tyypilliseen tapaan kanadanhemlokin latvat ja oksanpäät nuokkuvat sirosti. Puu kasvaa melko hitaasti, mutta siitä tulee vanhemmiten kookas ja leveä. Avonaisella paikalla se haaroittuu ja pensastuu.
Kanadanhemlokki tuotiin Englantiin jo 1600-luvulla. Hemlokiksi se nimettiin, koska sen murskattujen neulasten tuoksu oli samankaltainen kuin myrkkykatkon (Conium maculatum), jonka englanninkielinen nimi on hemlock. Kanadanhemlokki on Keski-Euroopassa suosittu koristepuu, josta on myynnissä lukuisia lajikkeita. Myös Suomessa se on hemlokeista yleisin, joskaan ei kestävin. Meillä myydyt taimet tuodaan tavallisesti Hollannista, eivätkä ne edusta parasta mahdollista alkuperää.
Mustilassa Etelärinteellä kasvaa tiivis, yli satavuotias kanadanhemlokkiryhmä. Puiden alkuperä on tuntematon, mutta ne ovat talvehtineet ankarinakin talvina vain hyvin vähäisin vaurioin. Pohjoisrinteelle on istutettu kanadanhemlokkeja 2000-luvulla käyttäen Mustilan omien keruumatkojen alkuperiä kanadanhemlokin levinneisyysalueen pohjoisreunalta. Osa puista kärsi aluksi latvojen paleltumisesta lumenpinnan yläpuolelta, mutta vahvistuttuaan useimmat ovat lähteneet kasvamaan hämmästyttävän hyvin ja nopeasti.
Vuorihemlokki kasvaa Pohjois-Amerikan luoteisosissa Kaliforniasta ja Alaskaan. Sitä kasvaa vuoristojen kosteilla pohjoisrinteillä.
Lajikuvaus
Vuorihemlokki saavuttaa kotiseudullaan jopa 30 metrin pituuden. Viljeltynä se jää huomattavasti pienemmäksi. Mustilan vuorihemlokit ovat 10-15 metrin pituisia. Vuorihemlokki on olemukseltaan kapea, oksistoltaan se tuo mieleen jopa jonkin katajan. Neulaset siirottavat verson eri puolille ja ovat väriltään tummanvihreitä tai sinivihreitä riippuen kasvupaikan korkeudesta. Kävyt ovat suuresti kuusen käpyä muistuttavia, 6 cm mittaisia, versojen kärjistä riippuvia.
Menestyminen sekä viljely meillä ja muualla
Vuorihemlokkia on viljelty meillä lähes sadan vuoden ajan. Lajin menestyminen on suuresti riippuvainen istutuspaikasta ja siemenalkuperästä. Vuorihemlokki on aina ollut meillä hyvin harvinainen viljeltynä. Se on menestynyt I-II-vyöhykkeillä ja saattaa oikealla siemenalkuperällä menestyä vielä hieman pohjoisempanakin. Muualla maailmassa vuorihemlokki on harvoin viljelty.
Käyttö
Tätä hemlokkia voidaan käyttää ryhmissä tai yksittäispuuna kosteissa, varjoisissa paikoissa.
Kasvupaikkavaatimukset
Vuorihemlokki on erittäin vaatelias kasvupaikan kosteuden ja varjoisuuden suhteen. Ravinteiden suhteen se on melko vaatelias.
English
Svenska
Suomi
Русский