Lännenhemlokki on kotoisin luoteisesta Pohjois-Amerikasta. Sitä esiintyy Oregonista ja Idahosta aina Alaskaan saakka Kalliovuorten ja Tyynen valtameren välisellä alueella.
Lajikuvaus
Kestävin hemlokkilaji on meillä huonosti tunnettu.
Lännenhemlokki on kotiseudullaan jopa 70 metrin mittainen puu, usein kuitenkin hieman pienempi. Meillä 1930-luvulla istutetut puut ovat toistaiseksi saavuttaneet yli 20 metrin pituuden. Lännenhemlokin kuori on ruskeanharmaa ja kaarnainen. Neulaset ovat lyhyitä ja eripituisia. Ne ovat päältä vihreitä ja alta valkokuvioisia. Oksat ovat pitkiä, nuokkuvia ja kauniita. Kävyt ovat pieniä ja hyvin kauniita, vain 2 cm pituisia. Ne kasvavat hemlokeille tyypillisesti versojen kärkiin.
Menestyminen sekä viljely meillä ja muualla
Lännenhemlokki on menestynyt meillä I-II-vyöhykkeillä. Oikealla siemenalkuperällä se menestyy todennäköisesti myös tätä pohjoisempana. Muualla sitä viljellään harvoin. Euroopassa on viljelyssä kanta, jonka talvenkestävyys on meikäläisittäin hyvin huono.
Käyttö
Lännenhemlokki sopii mainiosti metsiköksi, ryhmäksi tai yksittäispuuksi suojaisiin paikkoihin.
Kasvupaikkavaatimukset
Lännenhemlokki on osoittautunut vaatimattomammaksi kuin on luultu. Se menestyy suomalaisessa metsämaassa varsin hyvin. Mustikkatyypin metsäpohja on sille riittävä. Mereisyydestään johtuen lännenhemlokki suosii suojaisia ja varjoisia pohjois- ja itärinteitä eikä menesty paahteessa. Lue lisää »
Kotoisin Japanista, jossa sen esiintyminen rajoittuu pohjoisessa Honshun saarelle. Kotiseuduillaan japaninhemlokki kasvaa vuoristojen alaosissa yleensä ravinteikkailla rinteillä metsän aluspuuna.
Lajikuvaus
Japaninhemlokki kasvaa luontaisesti 15-20 metrin mittaiseksi, mutta jää viljeltynä huomattavasti pienemmäksi. Meillä se kasvaa vain noin 5 metrin pituuteen. Japaninhemlokin neulaset ovat lyhyitä, versossa eripituisia, tasasoukkia. Ne ovat päältä hyvin tummanvihreitä ja alta valkokuvioisia. Oksat ovat tästä syystä hyvin kauniita, kun niissä usein on runsaasti käpyjä, jotka riippuvat versojen kärjistä. Kävyt syntyvät versojen kärkiin ja ovat munanmuotoisia ja pieniä.
Menestyminen sekä viljely meillä ja muualla
Japaninhemlokkia on viljelty meillä aina 1910-luvulta saakka, jolloin sitä ensi kerran saatiin Mustilan arboretumiin. Se on osoittautunut meillä menestyvistä hemlokeista kaikkein arimmaksi lajiksi. Se on paleltunut kovimpina talvina hieman, etenkin jos kasvupaikka ei ole sille paras mahdollinen. Suomessa sen käyttö rajoittuu korkeintaan II-vyöhykkeelle. Muualla japaninhemlokkia viljellään melko yleisesti ja siitä on jalostettu myös lajikkeita.
Kasvupaikkavaatimukset
Japaninhemlokki on vaatelias sekä kasvupaikan viljavuuden että valoisuuden mukaan. Se vaatii syvämultaista ja lämmintä kasvualustaa, mutta ei siedä paahdetta, vaan viihtyy syvässäkin varjossa.
Käyttö
Tämä pieni puu on erinomainen taustapensas varjoisiin ja suojaisiin kohteisiin. Sillä on kaunis tummanvihreä lehvästö, joka muodostuu tiiviiksi. Sitä voi käyttää ryhmissä ehkä mieluummin kuin yksittäispuuna. Lue lisää »
Japaninhemlokki kasvaa Japanissa Honshun saarella 900- 2200 metrin korkeudessa. Laji kasvaa vuorten ylärinteillä melko lähellä metsänrajaa.
Parhailla kasvupaikoilla kasvaessaan puu saavuttaa jopa 25 metrin pituuden, mutta ylärinteillä puut jäävät huomattavasti pienemmiksi. Eurooppaan istutetut koristepuut ovat yleensä jääneet pensasmaisiksi.
Suomeen istutettiin japaninhemlokkeja 1930-luvun alussa metsäntutkimuslaitoksen kokeisiin. Tuntematonta alkuperää olevat puut ovat nykyisin pensastavia ja 5 - 7 metriä korkeita. Mustilan arboretumin puut ovat hivenen suurempia, mutta samalla tavoin leveälatvuksisia suuria pensaita tai haaroittuneita pikku puita. Useat puista saivat neulasvaurioita 80-luvulla, mutta joukossa oli useita täysin vaurioitumattomia. Parhaiten säilyivät puut, jotka sijaitsivat suojaisilla kasvupaikoilla. Nyt levitettävä siemen on kerätty parhaista puista, jotka ovat selvinneet useista ennätyskylmistä pakkastalvista, ja olettaa sopii, että siemenistä syntyvien taimien käyttöalue ei rajoitu aivan leudoimpaan Lounais-Suomeen.
Japaninhemlokki vaatii suojaisan kasvupaikan, eikä sitä silti voida kovin hyvällä menestyksellä viljellä juurikaan yli kolmannen menestymisvyöhykkeen. Laji on kuitenkin niin siro ja mielenkiintoinen, että yrittäminen kannattaa. Japaninhemlokki on sekä neulasiltaan että sormenpäänkokoisilta kävyiltään ehdottomasti kaunein kaikista meillä kasvavista hemlokeista.
English
Suomi
Русский
Svenska