Pohjois-Amerikan länsiosista kotoisin oleva lännenhemlokki on sukunsa kookkain puu. Voimakasta varjostusta kestävä lännenhemlokki kasvaa rinnemetsissä sekapuuna tai muodostaa tiheitä metsiä. Lännenhemlokin latvus on kapean kartiomainen, oksat ovat lähes vaakasuoria. Latvan huippu ja pääoksien kärjet nuokkuvat sirosti hemlokeille tyypilliseen tapaan. Neulaset ovat keskenään eripituisia ja siirottavat kampamaisesti sivuille ja ylös peittäen oksat tuuheina, vanhemmiten kaukaa katsottuna sammalmaisina kerroksina.
Lännenhemlokkia on pidetty Euroopassa arkana meri-ilmaston puuna, mitä se ilman muuta onkin, jos käytetään Tyynenmeren rannikolta peräisin olevia siemenalkuperiä. Mustilankin ensimmäiset lännenhemlokki-istutukset tuhoutuivat talvisodan ennätyspakkasissa, kun alaskalaisista siemenistä kasvatettu nuori metsikkö paleltui lumenpintaa myöten. Brittiläisen Kolumbian sisäosista 1930-luvulla saatu alkuperä sen sijaan on menestynyt erinomaisesti ja saavuttanut metsiköksi istutettuna tukkipuukoon. Pisimmät puut ovat yli 25 metrin mittaisia ja niiden pituuskasvu jatkuu yhä voimakkaana. Puuston alla ja liepeillä on runsaasti luontaisia siementaimia, mikä myös osoittaa alkuperän sopeutuneen hyvin kasvupaikalleen. Metsikössä vallitsee mieleenpainuva, merkillinen tunnelma niukan valon siivilöityessä tuuheiden neulaskerrosten läpi.
Mustilan kokemusten perusteella lännenhemlokki onkin sukunsa lajeista kestävin, kunhan käytetään sopivaa siemenalkuperää. Maaperän rehevyyden suhteen lännenhemlokki ei vaikuta tavattoman vaateliaalta, mutta taimena se tarvitsee suojapuustoa kevätauringon ja tuulen neulasia kuivattavalta vaikutukselta.
Lännenhemlokki on kotoisin luoteisesta Pohjois-Amerikasta. Sitä esiintyy Oregonista ja Idahosta aina Alaskaan saakka Kalliovuorten ja Tyynen valtameren välisellä alueella.
Lajikuvaus
Kestävin hemlokkilaji on meillä huonosti tunnettu.
Lännenhemlokki on kotiseudullaan jopa 70 metrin mittainen puu, usein kuitenkin hieman pienempi. Meillä 1930-luvulla istutetut puut ovat toistaiseksi saavuttaneet yli 20 metrin pituuden. Lännenhemlokin kuori on ruskeanharmaa ja kaarnainen. Neulaset ovat lyhyitä ja eripituisia. Ne ovat päältä vihreitä ja alta valkokuvioisia. Oksat ovat pitkiä, nuokkuvia ja kauniita. Kävyt ovat pieniä ja hyvin kauniita, vain 2 cm pituisia. Ne kasvavat hemlokeille tyypillisesti versojen kärkiin.
Menestyminen sekä viljely meillä ja muualla
Lännenhemlokki on menestynyt meillä I-II-vyöhykkeillä. Oikealla siemenalkuperällä se menestyy todennäköisesti myös tätä pohjoisempana. Muualla sitä viljellään harvoin. Euroopassa on viljelyssä kanta, jonka talvenkestävyys on meikäläisittäin hyvin huono.
Käyttö
Lännenhemlokki sopii mainiosti metsiköksi, ryhmäksi tai yksittäispuuksi suojaisiin paikkoihin.
Kasvupaikkavaatimukset
Lännenhemlokki on osoittautunut vaatimattomammaksi kuin on luultu. Se menestyy suomalaisessa metsämaassa varsin hyvin. Mustikkatyypin metsäpohja on sille riittävä. Mereisyydestään johtuen lännenhemlokki suosii suojaisia ja varjoisia pohjois- ja itärinteitä eikä menesty paahteessa. Lue lisää »
Ulkomaisten kasvilajien menestymistutkimuksessa eli Ulsike-projektissa laadittiin vuosien 1992-1997 koelajeista kuvaukset. Tämän sivun tiedot koskevat siten tiettyä koesiemenerää ja ovat saattaneet päivittyä mm. Ulsike-projektista saatujen kokemusten perusteella.
English
Svenska
Suomi
Русский