Skip to main content

Hannula

Taxus cuspidata - japaninmarjakuusi

Marjakuusten (Taxus) sukuun kuuluu kahdeksan lajia, jotka ovat ulkomuodoltaan ja ominaisuuksiltaan hyvin paljon toistensa kaltaisia. Kaikki ovat myrkyllisiä, hidaskasvuisia ja pitkäikäisiä havupensaita tai -puita. Marjakuuset ovat kaksikotisia: hedepuut tuottavat siitepölyä, emipuihin taas kehittyvät syksyllä punaiset marjakävyt, joissa marjamainen siemenvaippa eli arillus peittää siemenen miltei kokonaan.

Suomessa kestävin ja ainakin menneellä vuosisadalla yleisimmin istutettu laji on japaninmarjakuusi, joka kasvaa luontaisena itäisessä Aasiassa tuoreissa, runsasravinteisissa havu- ja sekametsissä. Se on kasvutavaltaan yleensä pensasmainen, kookkaimmillaan kuitenkin jopa 15 metrin korkuinen puu, jonka oksat ovat pitkät, laakeat ja ylöspäin kohenevat monien Kaukoidän havupuiden tapaan. Neulasten väri on kelmeämmän vihreä kuin euroopanmarjakuusella.

Japaninmarjakuusen toi Eurooppaan 1860-luvulla skotti Robert Fortune. Euroopanmarjakuusta (Taxus baccata) talvenkestävämpänä siitä tuli suosittu koristekasvi. Mustilaan japaninmarjakuusi saatiin ensi kertaa 1906 siemeninä Keski-Honshulta, Kiin niemimaalta. Nämä marjakuuset kasvavat nyt jo puumaisina tammimetsään virtaavan puron länsipuolella. Myöhemmin on eri puolilla Arboretumia kokeiltu useita muita alkuperiä, jotka kaikki ovat menestyneet euroopanmarjakuusta paremmin.

Kasvin perustiedot
Suomenkielinen nimi: 
Japaninmarjakuusi
Heimo: 
Taxaceae
Suku: 
Taxus
Laji: 
cuspidata
Koko: 
Suomessa täysikokoisena 3–6 m.
Kotipaikka: 
Japani, Korea, Koillis-Kiina, Venäjän Kaukoitä, Sahalin ja Kuriilit.
Kuvaus: 
Leveän kartiomainen ainavihanta havupensas, jonka oksat kasvavat laakeina tasoina. Emipensaissa marjamaiset kävyt. Myrkyllinen.
Kasvupaikka: 
Puolivarjo–varjo, runsasravinteinen, tuore, runsashumuksinen.
Menestyminen: 
Vyöhykkeet I–V.

Vipuvoimaa EU:lta    AEKR        elykeskus_vari_fin

Syndicate content