Atsalearinteen lammella voi touko-kesäkuun vaihteessa tavata lehdettömänä kukkivan pensaan, jonka kukinnot muistuttavat hortensiaa. Sitä ei heti arvaisi heideksi, mutta sellainen hurtanheisi kuitenkin on.
Kesällä hurtanheisi kiinnittää huomion kookkailla, soikeanpyöreillä ja sulkasuonisilla lehdillään. Syksyllä hurtanheiden marjat ovat ensin punaisia ja kypsyessään muuttavat väriään sinimustaksi. Syysvärinä on komea kirkkaan- tai tummanpunainen.
Kasvutavaltaan hurtanheisi on rento, vaikka se voikin kehittyä kookkaaksi. Varret ovat roikkuvia ja juurtuvat helposti maahan osuessaan. Englanninkielinen nimi Hobblebush eli kompastuspensas johtuu juuri tästä ominaisuudesta.
Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva hurtanheisi on Suomessa vielä melko vähän kokeiltu pensas, jonka pitäisi kuitenkin menestyä hyvin Etelä-Suomen ilmastossa.
Viitaheisi on monimuotoinen ja varsin viehättävä heisi, jonka väritys vaihtuu moneen kertaan kasvukauden aikana. Lehdet puhkeavat kiiltävän pronssinpunaisina keväällä, himmenevät kiiltävänvihreiksi kesällä ja saavat oranssin ja viininpunaisen sävyissä leiskuvan syysvärin. Napakoiden lehtien nahkea kiilto tuo pensaalle kesäisin ainavihantien kasvien eksoottista rehevyyttä, vaikka ne varisevatkin talveksi.
Viitaheisi kukkii heinäkuussa pienin, kermanvalkoisin kukin, jotka kasvavat 5–10-senttisinä kukintoina. Syksyllä marjojen värikirjo alkaa vihreänvalkoisesta, muuttuu vaaleanpunaisesta punaiseksi ja siitä vielä sinisen kautta mustansiniseksi. Pensaassa voi olla samanaikaisesti useamman värisiä marjoja.
Auringossa kasvaessaan viitaheisi kehittyy tuuheammaksi ja kukkii paremmin kuin varjossa. Atsalealammen pensas on yltänyt 1,5-metriseksi eikä tunnu ylemmäs pyrkivänkään.
Itä-Aasian saarilla kasvaa yksi heisien suvun kauneimmista lajeista. Siimesheisi kukkii aikaisin keväällä ennen lehtien puhkeamista valkoisin kukinnoin, joissa suuret, steriilit laitakukat ympäröivät keskustan pienempiä kukkia. Kukinnan jälkeen puhkeavat suuret, kauniin pyöreät lehdet punertavina ja poimuisina muuttuen pian syvänvihreiksi. Lehdet saavat vielä karmiininpunaisen syysvärin ennen putoamistaan.
Siimesheisi on itsesteriili ja tekee siis marjoja vain, jos sen lähellä kasvaa useampia eri kantaa olevia pensaita. Ristipölytyksen onnistuessa se tekee punaiset marjatertut, jotka syksyllä muuttuvat mustiksi.
Useiden heisien tapaan tämäkin laji viihtyy parhaiten hieman siimeisessä paikassa metsäpuutarhassa. Kotiseudullaankin se hakeutuu metsien suojiin runsasravinteisille, kosteana säilyville paikoille. Pensas on varjoisalla paikalla kasvaessaan harvaoksainen ja pystykasvuinen saavuttaen noin neljän metrin korkeuden, mutta valoisalla paikalla se jää matalammaksi.