Ulkomaisten kasvilajien menestymistutkimuksessa eli Ulsike-projektissa laadittiin vuosien 1992-1997 koelajeista kuvaukset. Tämän sivun tiedot koskevat siten tiettyä koesiemenerää ja ovat saattaneet päivittyä mm. Ulsike-projektista saatujen kokemusten perusteella.
koe-erän tunnus: K09-96-222
alkuperä: Notre-Dame-du-Nord, Quebec, Kanada 47°40'N, 78°5'W
Sokerivaahtera on Kanadan arvokkaimpia lehtipuita niin maisemassa kuin myös taloudellisestikin. Esiintyyhän lajin lehti mm. Kanadan lipussa. Maisemassa sokerivaahtera on parhaimmillaan syksyisin, jolloin sen syysväreistä usein löytää hehkuvia keltaisia, punaisia ja oransseja sävyjä. Suurikokoisesta vaahterasta saadaan kovaa ja arvokasta puutavaraa niin parketteihin, huonekaluihin kuin soitinrakennukseenkin. Sokerivaahterasta juoksutettava vaahterasiirappi on kuuluisa tuote, jota voi ostaa myös suomalaisista herkkukaupoista.
Sokerivaahtera kasvaa Lawrence-joen pohjoisrannoilta länteen ja Lake Superiorin etelärantoja pitkin Minnesotaan. Nyt kokeiltava siemenerä on aivan lajin levinneisyysrajan pohjoisreunalta. Sokerivaahtera on pitkäikäinen lehtipuu, joka saavuttaa kotimaassaan usein 300-400 vuoden iän, 30-35 metrin pituuden ja 80-90 cm läpimitan.
Sokerivaahteraa on yritetty kasvattaa Suomessa ennenkin. Mustilaan saatiin jo 1930-luvulla lajin siementä tätä keruupaikkaa hieman lännenpää. Syntyneiden puiden kohtalosta ei ole säilynyt kirjallista tietoa. Lajia on esiintynyt Suomessa kuitenkin vain yksittäisinä kappaleina lähinnä dendrologisissa kokoelmissa, eikä se yleensä ole kasvanut erityisen hyvin.
Sokerivaahteran mahlan sokeripitoisuus on kaksi-kolme kertaa useimpia muita juoksutettavaksi soveltuvia lehtipuita väkevämpää. Näin sokerivaahteran kohdalla sekä tarvittavan mahlan määrä, että keittämiseen kuluva aika ja energia ovat muita lajeja vähäisempiä. Vaahteraa juoksutetaan keväällä kuten meillä koivua. Alussa sokeripitoisuus on korkeimmillaan ja pienenee kevään edistyessä. Teknisesti työ tehdään joko avonaisilla astioilla tai nykyisin jo hyvin usein liittämällä koko metsikön puut suljettuun putkistoon, josta mahla johdetaan ns. "sokeritaloon". Täällä ylimääräinen vesi keitetään tai haihdutetaan. Vaahterayksilöiden sokeripitoisuus vaihtelee paljon, mutta keskimäärin 100 litrasta mahlaa saadaan 3 litraa valmista siirappia tai lisähaihduttamisen jälkeen vajaat 3 kiloa vaahterasokeria. Suurista puista voidaan valuttaa jopa 80 litraa kevään aikana. Kymmeniäkin vuosia valutetut puut eivät suuremmin näy siitä kärsivän.
Sokerivaahteran siemen on stratifioitu ja tulee kylvää heti ulos. Maaperän suhteen puu ei ole kotimaassaan erityisen vaatelias, vaan kasvaa kasvualueensa pohjoisosissa monentyyppisellä kasvualustalla. Myös lajin pH- vaatimukset ovat hyvin joustavat. Meillä sokerivaahtera on syytä istuttaa alkukasvatuksen jälkeen lämpimälle paikalle humusrikkaaseen ja hyvin vettä läpäisevään maahan. Puu kestää nuorena hyvin voimakasta varjostusta
English
Suomi
Русский
Svenska