Ulkomaisten kasvilajien menestymistutkimuksessa eli Ulsike-projektissa laadittiin vuosien 1992-1997 koelajeista kuvaukset. Tämän sivun tiedot koskevat siten tiettyä koesiemenerää ja ovat saattaneet päivittyä mm. Ulsike-projektista saatujen kokemusten perusteella.
koe-erän tunnus: -
alkuperä: Alma, Quebec, Kanada 48°30'N, 72°00'W tai Mattawa River, Ontario, Kanada 46°15'N, 79°20'W
Maapallolta tunnetaan yli 130 vaahteralajia, joista useimmat ovat pensastavia. Pohjois- Amerikassa esiintyy kaikenkaikkiaan toistakymmentä erilaista vaahteralajia, joista pohjoisimpia on viljelty meilläkin, tosin ei kovinkaan yleisesti. Pohjoisin vaahteralaji on tähkävaahtera, joka kasvaa mantereen itä-ja koillisosissa hyvin yleisenä metsänlaide-ja alikasvospensaana.
Tähkävaahtera on Suomessa harvinainen ja sitä tavataan kasvitieteellisissä kokoelmissa, vaikka se on osoittautunut hyvin kestäväksi lajiksi. Mustilassa alkuperältään tuntematon tähkävaahterakanta on kasvanut jo vuosikymmeniä ja on selvinnyt ankarimmistakin talvista vaurioitta.
Nimensä tämä laji on saanut erikoisista pystyistä, tähkämäisistä kukinnoista. Sen lehdet ovat meikäläisestä metsävaahterasta poikkeavat, hieman kurttuiset ja lehdet saavat syksyllä yleisimmin keltaisen syysvärin, vaikka oranssinsävyisiäkin syysvärejä havainnoitiin syksyllä 1996 tämän lajin siemeniä kerättäessä. Tähkävaahtera on monirunkoinen, pystykasvuinen pensas, joka saavuttaa 3 - 4 m korkeuden.
Laji kasvaa luontaisesti metsänlaidoissa tai metsän sisällä ja sietää melko runsasta varjostusta. Kasvupaikan suhteen tähkävaahtera on suhteellisen vaatimaton, mutta kaikkein kuivimmille paikoille sitä ei kannata istuttaa. Parhaimmin se viihtyy hikevässä, kuitenkin läpäisevässä maassa, joka ei ole liian kylmä. Parhaat syysvärit vaahteroilla esiintyvät runsaassa valossa kasvavilla yksilöillä.
Itääkseen useimmat vaahteralajit vaativat kylmäkäsittelyn, minkä kosteina säilytetyt siemenet pääsääntöisesti ovat jo saaneet. Pensasmaiset vaahteralajit taimettuvat puuntaimien kaltaisiksi piiskoiksi, jotka haaroittuvat myöhemmin luonnostaan.
Kaikki vaahteralajit ovat sekä myyrien että jänisten herkkua, joten asianmukainen suojaus on tarpeen taimien ollessa nuoria. Kaarnoittuneeseen runkoon jänikset eivät enää koske. Tähkävaahteran tiedetään menestyvän meillä ainakin III- vyöhykkeellä, mutta viljelty aineisto on tähän saakka ollut tuntematonta alkuperää. Onkin tärkeää ja mielenkiintoista saada tietoa nyt kokeiltavien tunnettujen alkuperien menestymisestä.
English
Suomi
Русский
Svenska