Ulkomaisten kasvilajien menestymistutkimuksessa eli Ulsike-projektissa laadittiin vuosien 1992-1997 koelajeista kuvaukset. Tämän sivun tiedot koskevat siten tiettyä koesiemenerää ja ovat saattaneet päivittyä mm. Ulsike-projektista saatujen kokemusten perusteella.
koe-erän tunnus: K09-95-049
alkuperä: Etelä-Sahalin, Venäjä
Idänorapihlaja on kotoisin Kaukoidästä. Sitä esiintyy luonnonvaraisena Hokkaidolla, Sahalinilla ja Kamtsatkan niemimaalla. Sitä pidetään yhtenä kestävimmistä orapihlajalajeista. Tämä siemenerä edustaa varsin pohjoista esiintymisaluetta ja antaa toiveita kestävyydestä myös syvemmällä Suomessa.
Tämä laji on olemukseltaan pieni puu. Se on leveän kartiomainen, noin 3 metrin pituinen. Idänorapihlaja kukkii kesäkuussa ja syksyllä kypsyvät marjat ovat väriltään mustia. Tämän orapihlajalajin orat ovat lyhyitä, vain 2 cm mittaisia, tai ne saattavat puuttua täysin. Idänorapihlaja on meillä hyvin harvoin viljelty laji. Se on menestynyt hyvin maamme eri osissa. Pieniä, kukkivia puita ei meillä koskaan ole liikaa, joten idänorapihlaja on viehättävä lisä koristekasvivalikoimiimme.
Orapihlajat ovat kasvualustansa suhteen vaatimattomia ja sietävät hyvin kuivuutta. Valon suhteen ne ovat vaateliaita ja viihtyvät auringossa.
Orapihlajalajien siemen on hitaasti itävää. Itämistä estää kova siemenkuori, kehittymätön alkio ja alkiolepotila. Kesällä kylvetyt siemenet itävät yleensä kylvöä seuraavana keväänä, mutta itäminen saattaa viivästyä vieläkin myöhemmäksi.
English
Suomi
Русский
Svenska