Ulkomaisten kasvilajien menestymistutkimuksessa eli Ulsike-projektissa laadittiin vuosien 1992-1997 koelajeista kuvaukset. Tämän sivun tiedot koskevat siten tiettyä koesiemenerää ja ovat saattaneet päivittyä mm. Ulsike-projektista saatujen kokemusten perusteella.
koe-erän tunnus: K09-92-008
alkuperä: Grozny, Venäjä 43 30'N x 45 50'E, korkeus merenpinnasta tuntematon
Kotoisin Euroopasta rajoittuen pohjoisessa Etelä-Ruotsiin, idässä Mustaan mereen, etelässä Välimereen ja lännessä Brittein saariin. Maailmasta tunnetaan yli 200 lajia, joita on joskus mahdoton luotettavasti määrittää. Kirsikka on omenan (Malus spp.) ohella maailman vanhin viljelty hedelmäpuusuku, jota varsinkin Kiinassa on viljelty yli 3000 vuoden ajan. Suomessa menestyy viljelyssä olevien lajien ja lajikkeiden lisäksi lukuisia ennen viljelemättömiä lajeja. Prunus-sukuun kuuluu kirsikoiden lisäksi mm. mantelit (Amygladus), aprikoosit (Armeniaca) ja persikat (Persica) riippuen siitä, viljelläänkö kasvia hedelmän vai siemenen vuoksi. Etenkin Venäjällä, mistä monet lajit ovat kotoisin, on suvusta monia taksonomisia, sekaannusta aiheuttavia käsityksiä.
Imeläkirsikka on juurivesaton, nopeakasvuinen puu, joka kotiseudullaan kasvaa suureksi, jopa 20 m korkeaksi. Suomessa se kuitenkin jää pieneksi, 3-5 m korkeaksi. Imeläkirsikka on suosittu hedelmä-ja koristepuu ympäri maailman. Se kukkii lehtien puhjetessa valkoisin kukin. Hedelmä on tummanpunainen 1-siemeninen, tavallisesti makea luumarja n. 10 mm. Imeläkirsikan kuori muuttuu vanhemmiten kauniin punaruskeaksi. Se on useimpien viljeltyjen makeiden kirsikoiden kantalaji.
Kirsikan siemen vaatii itääkseen kylmäkäsittelyn, jonka siemenerä on saanut. Näinollen tulisi kylvön tapahtua välittömästi, eikä siemen saisi kuivua. Itävyys n. 50 %, idätysaika n. 30 vrk. Siemen tulee kylvää n. 1-2 cm syvyyteen. Sekä kylvös että jatkokasvatusalusta tulee suojata maanalaisilta ja -päällisiltä tuholaisilta, joita ovat lähinnä jyrsijät. Taimet voidaan koulia jatkokasvatusalustalle heti, kun kasvulehdet ovat puhjenneet.
Imeläkirsikan on todettu menestyvän maassamme vyöhykkeellä I. Keräyspaikan ilmasto-olosuhteet antavat toivoa koemateriaalin menestymisestä ainakin vyöhykkeellä II. Siemen on kerätty luonnonvaraisen esiintymisalueen itäosasta.