Ulkomaisten kasvilajien menestymistutkimuksessa eli Ulsike-projektissa laadittiin vuosien 1992-1997 koelajeista kuvaukset. Tämän sivun tiedot koskevat siten tiettyä koesiemenerää ja ovat saattaneet päivittyä mm. Ulsike-projektista saatujen kokemusten perusteella.
koe-erän tunnus: K09-91-149
alkuperä: Guelph, Ontario, Kanada, 43 31 N x 80 15 W. 348 m.m.p.y.
Kotoisin Pohjois-Amerikan keski- ja koillisosista rajoittuen pohjoisessa Manitoban eteläosaan, idässä Quebecin eteläosaan, etelässä Kentuckyyn ja Missouriin tehden hämmästyttävän harppauksen aina Meksikonlahdelle saakka Teksasissa. Lännessä kasvualue seuraa karkeasti Colorado-jokea. Takiaistammi on Pohjois-Amerikan yli 70 tammilajista kaikkein laajimmalle levinnyt. Se kuuluu ns. valkotammiin, kuten kotoinen tammemmekin, eli sen hedelmä kypsyy samana kasvukautena.
Takiaistammi on suurimpia ja majesteettisimpia Pohjois-Amerikan tammista. Parhailla kasvupaikoilla se saattaa kasvaa jopa 50 m korkeaksi. Kanadassa se jää pienemmäksi säilyttäen silti tunnusomaisen ulkomuotonsa. Poiketen kotimaisesta tammesta, joka lienee jaloista lehtipuistamme kasvupaikkansa suhteen kaikkein vaatimattomin, hakeutuu takiaistammi mieluiten syvämultaisille, ravinteikkaille maille.
Lehdet puhkeavat verraten myöhään. Ne ovat n. 15 cm pitkät, tummanvihreät ja yläpinnaltaan heikosti kiiltävät. Tunnusomainen piirre on lehden alaosan syväuurteisuus, joka saattaa vaihdella alkuperän ja kasvupaikan mukaan huomattavastikin. Syysväri on keltainen tai ruskea. Hedelmä on terho, jopa 3 cm mittainen ja suurikokoisin Pohjois-Amerikassa tavattavilla tammilla. Sen sanotaan olevan herkullinen. Takiaistammen tieteellisessä nimessä oleva "macrocarpa" tarkoittaa suurihedelmäistä.
Kotimaassaan se on merkittävimpiä lehtipuita, ja sen teollinen käyttö on laajaa. Eräs sen erikoiskäyttömuoto on (lähinnä) alkoholijuomien säilytykseen käytetyt tammitynnyrit. Se on myös merkittävä koriste- ja suojaistutuspuu, koska sen kasvutapa on kaunis ja saasteidensietokyky erinomainen. Puu on pitkäikäinen ja erittäin kestävä tuholaisia ja sienitauteja vastaan. Sen sanotaan olevan helppo lisätä siemenestä sekä siirtoistuttaa toisin kuin kotimainen tammemme.
Siemen tulisi kylvää välittömästi. Tammen siemenellä ei juuri ole alkiolepoa, joten sitä ei voi säilyttää pitkään. Tämä siemenerä on tullut maahan syksyllä 1991 ja sitä on keinotekoisesti pidetty kylmässä, pimeässä paikassa kosteaan väliaineeseen sekoitettuna. Kuten itäneistä terhoista voi havaita, itämistä ei ole voitu pysäyttää, vaan ainoastaan hidastaa. Kylvettäessä siemen tulisi asettaa lappeelleen noin 2-3 cm syvyyteen.Tammi muodostaa nopeasti voimakkaan juuren, joten kylvö suositellaan tehtäväksi riittävän syvään kasvualustaan. Sirkkataimi on kookas. Jyrsijä- ja hallansuojista tulisi huolehtia taimikasvatuksen aikana.
Takiaistammi jäänee 12-17 m korkeaksi maassamme. Siemenerä ei valitettavasti edusta meidän kannaltamme parasta mahdollista alkuperää. Näinollen tämän siemenerän menestymisvyöhyke lienee I-II. Paremmalla alkuperällä takiaistammen voi olettaa menestyvän jopa vyöhykkeellä III. Nyt kokeiltava siemenerä antaa kuitenkin tärkeää tietoa lajin ominaisuuksista ja siirtomahdollisuuksista.
English
Suomi
Русский
Svenska