Mustilanhortensia ”löydettiin” 1980-luvulla arboretumin vanhoista istutuksista, nimettiin ja valittiin FinE-eliittitaimien lisäyslähteeksi runsaan kukinnan, kauniin kasvutavan ja hyvän talvenkestävyyden perusteella. Se on ulkomuodoltaan varsin lähellä luonnonvaraista japaninhortensiaa (H. paniculata). Sen pystyt ja kartiomaiset valkoiset huiskilokukinnot näyttävät lähinnä pitsimäisiltä. Suuret, steriilit laitakukat ympäröivät harvakseltaan kukinnon keskellä olevia pikkukukkia. Kukinta tapahtuu syyskuussa, jolloin harvat pensaat kukkivat, ja kuivuneet kukinnot jäävät koristamaan pensasta kevääseen asti.
Mustilanhortensialla kuten muillakin hortensioilla on luonnostaan kaunis kasvutapa, eikä niitä tarvitse vuosittain leikata, vaikka puutarhakirjoissa usein niin suositellaan.
Kasvin perustiedot
- Suomenkielinen nimi
- Mustilanhortensia
- Heimo
- Hydrangeaceae
- Suku
- Hydrangea
- Laji
- paniculata
- Lajike
- ’Mustila’
- Koko
- 1,5–2,5 m pensas.
- Alkuperä
- Lajike valittu Mustilassa kasvavasta runsaasti kukkivasta, kestävästä yksilöstä ja otettu lisäykseen. Laji kasvaa luontaisena Japanissa ja Sahalinin saarella.
- Kuvaus
- Kukkii elo- ja syyskuun aikoihin valkoisin huiskilokukinnoin. Kukinnot jäävät talveksi koristamaan pensasta.
- Kasvupaikka
- Auringossa tai puolivarjossa, tuoreessa, ravinteikkaassa, happamassa maaperässä. Hyvä alppiruusujen seuralaiskasvi.
- Menestyminen
- Vyöhykkeet I–V. Menestynyt viljelykokeissa Kainuussa ja siitä etelään.