Kaukoidästä kotoisin oleva japaninjalopähkinä on aurinkoisilla, kosteilla ja ravinteikkailla paikoilla viihtyvä keskikokoinen tai kookas, leveälatvuksinen puu. Parilehdykkäiset lehdet ovat mieleenpainuvan suuria, jopa 80 cm mittaisia. Hedelmä on 4 cm pituinen kovakuorinen, pyöreä syötävä luumarja, ”pähkinä”.
Japaninjalopähkinä ja mantšurianjalopähkinä (J. mandshurica) ovat lähisukulaisia, ja niiden erottaminen toisistaan on asiantuntijallekin vaikeaa. Ainoa selkeä erottava tuntomerkki on pähkinä, joka japaninjalopähkinällä on muodoltaan pyöreä, mantšurianjalopähkinällä soikea.
Aitoa japaninjalopähkinää kasvaa Mustilassa ainoastaan nuorina puina Puistokahvilasta Pähkinärinteelle johtavan polun varrella. Ne on istutettu vuonna 1999 kuusivuotiailla taimilla, jotka ovat viljeltyä alkuperää Habarovskista.
Kasvin perustiedot
- Suomenkielinen nimi
- Japaninjalopähkinä
- Heimo
- Juglandaceae
- Suku
- Juglans
- Laji
- mandshurica
- Muunnos (var.)
- sachalinensis
- Koko
- 6–12 m.
- Kotipaikka
- Japani, Sahalinin saari.
- Kuvaus
- Laajalatvuksinen, olemukseltaan eksoottinen suurilehtinen puu. Tummanvihreät, päältä kiiltävät päätöpariset, runsaslehdykkäiset lehdet ovat jopa 80 cm pituiset.
- Kasvupaikka
- Aurinko, runsasravinteinen, tuore, runsashumuksinen. Vaatelias maan multavuuden suhteen. Latvus vaatii runsaasti tilaa kehittyäkseen parhaimmilleen.
- Menestyminen
- Vyöhykkeet I–III (IV), vaihtelee alkuperän mukaan.