Luontainen levinneisyys
Tässä käsitellään kolmea lajia: amerikanjalopähkinää (Juglans cinerea), japaninjalopähkinää (J. ailantifolia) ja mantsurianjalopähkinää (J. mandshurica). Niiden nimet kertovat suoraan kotiseudun. Amerikanjalopähkinää esiintyy mantereen koillisissa osissa, mutta se ei juuri esiinny Kanadan alueella luontaisesti. Japaninjalopähkinää esiintyy Japanin kaikilla saarilla Kiushulta Hokkaidolle saakka. Lisäksi lajia kasvaa harvinaisena Kuriileilla ja Sahalinin eteläosissa. Mantereella sitä ei esiinny. Mantsurianjalopähkinä kasvaa Kiinassa, Venäjän itäisimmissä osissa sekä Korean niemimaalla.
Lajikuvaus
Amerikanjalopähkinä on luontaisesti yksirunkoinen, jopa 20 metrin pituinen puu, mutta meillä se on lähes poikkeuksetta monirunkoinen, suuren pensaan mallinen 5-10 metrin pituiseksi kasvava. Vanhemmiten amerikanjalopähkinä alkaa vesoa tyveltä ja muuttuu yhä pensastavammaksi. Lehdet ovat 50 cm pituisia 11-19-lehdykkäisiä. Ne saavat keltaisen syysvärin. Kukat ovat vaatimattomia, mutta hedelmä on kiintoisa 6-8 cm pituinen pähkinä, joka kypsyy syyskuussa. Japaninjalopähkinä on samankokoinen mutta selkeämmin rungollinen puu. Se ei meillä muutu yhtä pensasmaiseksi kuin amerikanjalopähkinä. Sen lehdet ovat kookkaampia, jopa 80 cm mittaisia. Hedelmä on 4 cm pituinen pähkinä. Mantsurianjalopähkinä on edellisten kaltainen, mutta sen lehdet saattavat olla vieläkin suurempia, aina 100 cm pituisia. Hedelmä on suurehko, 5-7 cm pituinen.
Menestyminen sekä viljely meillä ja muualla
Jalopähkinöitä on viljelty meillä pitkään, mutta ne ovat aina olleet viljeltyinä harvinaisia ja niitä on käytetty esimerkiksi kartanopuistoissa. Ne menestyvät kohtalaisesti I-III-vyöhykkeillä. Aiemmin kestävimpänä lajina pidetty mantsurianjalopähkinä on itse asiassa kaikkein arin laji. Alkuperävalinnalla on mahdollisuus löytää nykyistä paremmin menestyviä jalopähkinöitä. Pohjoisemmaksi niitä tuskin voidaan siirtää. Arnerikanjalopähkinä on maailmalla yleisesti viljelty, mutta Kaukoidän lajit ovat varsin harvinaisia.
Käyttö
Jalopähkinät ovat upeita puita vaativimpiinkin kohteisiin. Niitä voidaan käyttää kujannepuina, ryhmissä sekä yksittäispuina.
Kasvupaikkavaatimukset
Jalopähkinät ovat hyvin vaateliaita sekä maan multavuuden että istutuspaikan valoisuuden suhteen. Latvus ei saa koskaan jäädä muiden puiden varjoon ja paikan pitäisi muutenkin pysyä avoimena, muuten jalopähkinöiden kasvutapa häiriintyy.
Lisäys ja taimikasvatus
Jalopähkinöitä lisätään siemenestä. Kylvö tehdään syksyllä ulos n. 5 cm syvyyteen. Tällöin täytyy huolehtia jyrsijäsuojauksesta, koska suuret pähkinät joutuvat muuten eläinten talvivarastoihin. Siemen tarvitsee itääkseen 20 päivän kylmäkäsittelyn. Taimet kannattaa idättää kylvöpedissä, joka on 20-30 cm kuohkea hiekansekainen peti. Tällöin taimien juuret pääsevät kehittymään hyvin. Jalopähkinöitä on vaikea kasvattaa astioissa, mutta ne voidaan koulia suuriin 2-3 litran ruukkuihin, jotka sijoitetaan harvaan, jotta suurikokoinen lehvästö voi kehittyä kunnolla. Samoin pellossa taimien tulisi olla riittävän harvassa. Jalopähkinät kasvavat hyvässä paikassa erittäin nopeasti ja ne tulisi istuttaa jo pieninä puina, jopa 2 vuoden kasvatuksen jälkeen.
Kasvin perustiedot
SukuJuglansLajiSp.
Keywords
- Lehtipuut ja -pensaat
- Juglans