Hemlokkimetsä

Hemlokkimetsä istutettiin 1930-luvun lopulla suojaisaan rinteeseen Brittiläisen Kolumbian sisämaasta saadulla siemenellä. Metsikön tulevaisuudesta ei voitu olla täysin varmoja, sillä aikaisemmin Alaskan rannikkoseudulta polveutuneet istutukset olivat pääosin tuhoutuneet kovina pakkastalvina. Hyvinvoivasta hemlokkimetsästä on kuitenkin kehittynyt yksi puiston eksoottisimmista paikoista. Mainiosti menestyneet hemlokit (Tsuga heterophylla) ovat saavuttaneet jo 30 metrin pituuden ja kasvavat yhä voimakkaasti sekä pituutta että paksuutta.

Paikan tunnelma korostuu astuttaessa sisälle metsikön hämärään. Järeät rungon nousevat sammalten ja suurten kivien peittämästä maasta, jota valaisee pitsimäisen latvuston läpi suodattuva valo. Metsän takana alkaa tiheä siemensyntyisten nuorten hemlokkien tiheikkö. Alueen ympäristöä on hoidettu siten, että hemlokkimetsä saa luontaisesti levittäytyä vanhan istutusmetsikön ympärille.

Hemlokkimetsän viereen on istutettu muutamia näyttäviä purppurapihtoja (Abies amabilis), jättituijaa (Thuja plicata) sekä valesypressejä (Cupressus nootkatensis ja Chamaecyparis lawsoniana). Lähellä kasvoi myös pieni metsikkö varttuneita punakuusia (Picea rubens), jotka kuitenkin ovat lähes viimeistä yksilöä myöten kuolleet pystyyn kirjanpainajien (Ips typographus) tuhojen seurauksena.

Hemlokkimetsän katveessa on levähdyspaikka penkkeineen. Siellä kannattaa ehdottomasti poiketa ja vaeltaa mielessään hetkeksi läntisen Pohjois-Amerikan suurten puiden metsiin.